Leffahampaan puraisema

                                                                                                                         Fire of Love "Minä, Katia ja tulivuoret. Se on rakkaustarina". Näin toteaa dokumenttielokuvan toinen päähenkilö Maurice Krafft vaimostaan ja heidän yhteisestä intohimostaan, tulivuorista. Voisin todeta, että kyseessä oli täysin ainutlaatuinen rakkaus.  Fire of Love on vuoden 2022 amerikkalais-kanadalainen dokumenttielokuva vulkanologipariskunnasta Katia ja Maurice Krafftista, jotka pyhittivät elämänsä tulivuorten tutkimiselle. Onkin uskomaton sattuma miten nämä kaksi löysivät toisensa, sillä muita vastaavanlaisia pariskuntia ei tiedetä. Katia ja Maurice, joita kutsutaan myös tulivuorijuoksijoiksi, kiinnostuivat vulkanologiasta, koska pettyivät ihmiskuntaan. Uteliaisuus ja valtavan suuri intohimo olivat pelkoa vahvempia. Pariskunta koki ottavansa laskelmoidun riskin tehdessään lähitutkimusta ja videomateriaalin perusteella on selvää, että he todella olivat h

                                                                                                                American Psycho Kiitos blogini lukijan kommentin innostuin katsomaan uudelleen American Psychon vuodelta 2000. Olen nähnyt elokuvan vain kerran aiemmin ilmestymisvuotenaan ja muistelen, että olisin käynyt katsomassa sen elokuvateatterissa, mutta minut ja muistini tuntien saatan olla väärässä. Muistikuvani elokuvasta ovat hyvin hatarat ja mieleeni tuli lähinnä verisyys ja väkivalta. American Psycho kertoo 27-vuotiaan Patrick Batemanin elämästä. Pintapuolisesti anopin ihannevävy työskentelee Wall Streetillä, asuu upeassa 11. kerroksen asunnossa New Yorkissa, pitää hyvää huolta itsestään ja on miellyttävän komea mies. Häntä esittää ansiokkaasti mielipiteitä jakava Christian Bale, joka on sittemmin voittanut Oscarin elokuvasta The Fighter (2010) ja tullut tunnetuksi äärimmäisestä valmistautumisesta roolisuorituksiinsa.  Etenkin Patrickin aamurutiinit ja Wall Streetin herrasmieste

                                                                                                            Avatar: The Way of Water 13 vuotta odotettu jatko-osa Avatar -elokuvalle oli tottakai pakko nähdä ja koska oli tiedossa sen teknisen toteutuksen mahtavuus ja huikea visuaalisuus, oli selvää, että Avatar: The Way of Water on koettava ehdottomasti elokuvateatterissa. Jännitin sitä, miten pystyn katsomaan elokuvan käymättä vessassa välillä (minut tuntevat ymmärtävät tämän huolen), koska elokuvan kesto on reilut kolme tuntia, mutta hyvällä juomisen säännöstelyllä oli mahdollista nähdä leffa ilman vessataukoa. Vaikka elokuva on todellakin pitkä niin se ei tuntunut onneksi siltä.  Ohjaaja James Cameron, joka tunnetaan Avatarin lisäksi muun muassa Aliens ja Titanic- elokuvista, on paitsi ohjannut myös ollut käsikirjoittamassa elokuvaa ja Cameronin kädenjälki on merkittävässä osassa Avatar-saagan luomisessa. Avatar-jatko-osia on jo suunnitteilla useita. Avatar: The Way of Waterin tarinan

  Jihuu! Palkintogaalakausi on jo startannut ja eilen 12.12.2022 julkistettiin Gloden Globe -ehdokkuudet. Golden Globe-palkinnot ovat siinä mielessä merkityksellisiä, että ne saattavat ennustaa tulevia Oscar-voittajia. Itselleni nimittäin ehdoton huipentuma on Oscar-gaala, jonka olen katsonut livelähetyksenä kotisohvalta kahdenkymmenen vuoden ajan. Ensimmäisillä kerroilla muistan leiponeeni herkkupiirakoita mutustettavaksi gaalan aikana, mutta nykyään kömmin sängystä peiton kera sohvalle ja syön aamupuuron viimeisten pystien jakamisen aikoihin. Niin ne ajat muuttuu. Nyt on siis hyvä jo virittäytyä Oscar-tunnelmiin ja ylipäänsä palkintokauden huumaan!

                                                                                 Everything everywhere all at once   Tämä elokuva oli varsinainen ilotulitus eri tyylejä ja toi mieleeni Matrix-saagan reiluun kahteen tuntiin tiivistettynä. Everything everywhere all at once (2022) on Dan Kwanin ja Daniel Scheinertin eli Daniels-tiimin yhteisesti käsikirjoittama ja ohjaama teos. Ajattelin heti alussa, että tämä on sellainen elokuva, jonka katsomiseen pitää keskittyä 110 prosenttisesti, koska muuten siinä ei pysy kärryillä nopeutensa ja yksityiskohtiensa vuoksi.  Everything everywhere all at once on yksi tämän vuoden eniten kehuja ja kiitosta herättäneistä elokuvista ja kovasti mukana Oscar- veikkauksissa. Naispääosan esittäjä, legendaarinen Michelle Yeoh sai juuri Time Icon of the Year -tittelin ja hänelle povataan Ocar-palkintoa roolisuorituksestaan. Yeoh on itselleni tutuin Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (2000) ja Crazy Rich Asians (2018) elokuvista ja Everything everywhere all a

Näin The Menun kohta pari viikkoa sitten, mutta vieläkin olen aivan äimänä elämyksestä. Elokuva on sekoitus erilaisia tyylejä, mustaa huumoria, jännitystä ja ehkä hieman kauhuakin. The Menu kuuluu niihin elokuviin, joiden juonta ei voi paljastaa etukäteen, koska muuten se vesittää itse kokemuksen. Päätin olla avaamatta elokuvien tarinaa muidenkaan tulevien esittelyjen / arvioiden osalta, koska en itse halua tietää elokuvasta ennen sen näkemistä ja toisaalta tarvitseeko juonta enää kerrata elokuvan nähtyään. Menen mieluiten teatteriin ilman ennakkotietoja -ja käsitystä elokuvasta ja näin ollen ikään kuin luovun tietynlaisesta kontrollista ja olen avoin kokemukselle.  The Menun on ohjannut Mark Mylod, joka ei ollut nimenä itselleni entuudestaan tuttu, mutta käydessäni läpi herran ansioluetteloa huomasin hänen tehneen uraa television puolella. Mylod on ohjannut esimerkiksi Game of Thronesin ja Successionin jaksoja, jotka ovat supersuosittuja sarjoja täysin ansaitusti ja joita suosittelen

Olen kasvanut musiikin ja elokuvien ympäröimänä. Musiikista tuli ammattini, mutta elokuvat ovat epäilemättä suurin intohimoni. Jos kuvittelen esimerkiksi täydellistä lomapäivää niin siihen sisältyy vähintään kolmesta elokuvasta nautiskelu. Unelmatyöni olisi katsella elokuvia, arvioida ja tutkia niitä.    Lapsuudesta ovat jääneet mieleen traumoja aiheuttaneen Jenkki Jäniksen (1986) lisäksi itselleni äärimmäisen rakkaat James Bondit. Niitä tuli katsottua niin perheen kuin koulukaverienkin kanssa ja edelleen ne onnistuvat viihdyttämään suuresti ja tunnuskappaleet ovat tietysti ihan parasta. Valitsin elämäni top 3-elokuvat hyvin intuitiivisesti ja valinnan tekemiseen meni näin ollen alle minuutti. En halua laittaa tätä trioa paremmuusjärjestykseen, koska on se on mielestäni mahdotonta. Tässä pienet avaukset kustakin leffasta satunnaisessa järjestyksessä. Jurassic Park- elokuvalla (1993) on sydämessäni erityinen paikka. Muistan, kun kävimme katsomassa elokuvan äitini ja pikkusiskoni kanssa