Elämäni elokuvat (top 3)

Olen kasvanut musiikin ja elokuvien ympäröimänä. Musiikista tuli ammattini, mutta elokuvat ovat epäilemättä suurin intohimoni. Jos kuvittelen esimerkiksi täydellistä lomapäivää niin siihen sisältyy vähintään kolmesta elokuvasta nautiskelu. Unelmatyöni olisi katsella elokuvia, arvioida ja tutkia niitä. 

 

Lapsuudesta ovat jääneet mieleen traumoja aiheuttaneen Jenkki Jäniksen (1986) lisäksi itselleni äärimmäisen rakkaat James Bondit. Niitä tuli katsottua niin perheen kuin koulukaverienkin kanssa ja edelleen ne onnistuvat viihdyttämään suuresti ja tunnuskappaleet ovat tietysti ihan parasta.

Valitsin elämäni top 3-elokuvat hyvin intuitiivisesti ja valinnan tekemiseen meni näin ollen alle minuutti. En halua laittaa tätä trioa paremmuusjärjestykseen, koska on se on mielestäni mahdotonta. Tässä pienet avaukset kustakin leffasta satunnaisessa järjestyksessä.

Jurassic Park- elokuvalla (1993) on sydämessäni erityinen paikka. Muistan, kun kävimme katsomassa elokuvan äitini ja pikkusiskoni kanssa kotipaikkakuntamme elokuvateatterissa. Äitini laittoi käden silmiemme eteen kaikissa jännittävimmissä kohdissa, joten taisin mennä heti seuraavana päivänä katsomaan leffan uudestaan ilman sensurointia. Jurassic Park on kestänyt mielestäni hyvin aikaa ja hämmästelen miten aidolta etenkin T-Rex näyttää tämän päivän erikoistehosteisiin verrattuna. Suosikkikohtauksessani  T-Rex pääsee vapaaksi myrskysäällä sähköaitauksen pettäessä ja lapsiparat saavat tuntea dinosaurusten kuninkaan raivon sen käydessä auton kimppuun. Näyttelijäkaarti on täydellinen ja John Williamsin säveltämä musiikki legendaarinen niin kuin kyseisen miehen teokset tuppaavat olemaan. Elokuva jätti minuun sellaisen innostuksen, että sain vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi Tv Shopissa myydyn Jurassin Park-elokuvasalkun, joka sisälsi muun muassa tietysti elokuvan VHS:nä, soundtrack-cd:n, rannekellon, jonka kellotaulussa komeili T-Rexin hologrammi ja lippiksen, jolla olen ylpeillyt kuumina kesäpäivinä töissä ja jonka voit bongata alapuolella olevasta kuvasta.

Titanic oli jotakin mullistavaa ja kerrassaan ikimuistoista sen tullessa ensi-iltaan vuonna 1997. Tämänkin elokuvan olen nähnyt useamman kerran valkokankaalta ja edelleen se sykähdyttää. Kotipaikkakunnallani Titanic oli useampana iltana loppuunmyyty sen tultua ensi-iltaan ja katselukokemus oli hyvin erityinen. Kolmen tunnin kestonsa vuoksi oli järjestetty väliaika noin puolivälissä elokuvaa ennen kuin Titanic törmää jäävuoreen ja muistan ikuisesti nyyhkytykset, joita kuului salissa, kun katsojat eläytyivät laivalla olleiden hätään ja eloonjäämistaisteluun. Celine Dionin laulama, yhdellä kertaotolla äänitetty  My heart will go on on piste iin päälle. En itse asiassa pitänyt laulusta, kun kuulin sen ensimmäisen kerran, mutta eipä Celine itsekään ollut vakuuttunut kappaleesta. Olimme molemmat väärässä, onneksi. 

Manaaja (1973) on suosikkikauhuelokuvani. Loistavat näyttelijät, erikoistehosteet, musiikki ja ennen kaikkea tarina. En muista milloin näin tämän klassikon ensimmäisen kerran, mutta katsomiskertoja on kertynyt epäilykseni mukaan lähemmäs parikymmentä kertaa ellei ylikin. Katson Manaajan vähintään kerran vuodessa ja nautin joka hetkestä. On kuin näkisi vanhan ystävän, jonka kanssa on tuttua ja turvallista. En koe elokuvaa pelottavana vaan äärimmäisen kiehtovana. Vuonna 2014 kävimme mieheni kanssa Washingtonissa katsomassa elokuvan kuvauspaikkaa ja kuuluisia portaita, koska ne olivat itselleni kuin eräänlainen pyhiinvaelluskohde. Ensi vuonna ilmestyvä uusi Manaaja -elokuva aiheuttaa pelon sekaista innostusta, sillä mukana on alkuperäisen elokuvan huikea Ellen Burstyn. 

Mitkä ovat sinun elämäsi top3 -elokuvat ja miksi?