Neitoperhot ja pahanhautojat; naiset tekevät elokuvia

                       

Kirjavinkki toukokuun alussa 2023 ilmestyneestä teoksesta, jossa kerrotaan suomalaisesta elokuvateollisuudesta naistekijöiden näkökulmasta. Sain vihjeen kirjasta blogini lukijalta ja kävin nappaamassa teoksen kirjaston uutuushyllystä.

Kirjoittajat Jaana Semeri ja Leena Virtanen ovat kumpikin toimittajia. Jaana on ohjannut ja tuottanut dokumentteja Ylelle ja Leena on valtakunnan päälehden eli Helsingin Sanomien elokuva- ja tv-kriitikko. Molemmilla on vahva pohja ja ymmärrys elokuvateollisuudesta ja sitä kohdanneista haasteista ja muutoksista.

Semeri ja Virtanen ovat koostaneet nopealukuisen ja helposti lähestyttävän opuksen, joka on jaettu kolmeen päälukuun: menneisiin aikoihin, nykyiseen tilanteeseen ja tulevaisuuden pohdintaan. Kirja valottaa kotimaisen elokuvan naistekijöitä historiallisesta perspektiivistä lähinnä naisohjaajien osalta. Itselleni tuli esimerkiksi yllätyksenä näyttelijänä tunnetuksi tulleen Ansa Ikosen ohjaama elokuva ’Nainen on valttia’ vuodelta 1944, joka jäi harmillisesti hänen ainoaksi ohjaustyökseen. Pääsääntöisesti kirja keskittyy ajallisesti kuvailemaan elokuva-alaa 1990-luvulta tähän päivään.

Kirjan fokus on ohjaajissa ja  käsikirjoittajissa, mutta myös tuottajat, näyttelijät, äänisuunnittelijat ja roolittajat tulevat mainituksi. Jäin suorastaan janoamaan lisää haastatteluja ja elokuvantekijöiden omia sanoja, koska ne ovat ehdottomasti kirjan kiinnostavinta antia. 

#MeToo -kampanjasta vuonna 2017 paisunut liike käsitellään myös omana lukunaan, sillä kirjoittajat pitävät sitä hyvin vaikuttavana tapahtumana. Lukijalle kerrotaan ilmiön taustat ja sen vaikutukset suomalaiseen elokuvabisneksekseen. Esimerkiksi Lauri Törhösen ja Aku Louhimiehen tapaukset nostetaan esille. #MeToo on ollut merkittävä tapahtumaketju, jonka vaikutukset ovat levinneet laajalle. Amerikassa Harvey Weinsteinista on tullut ilmiön kasvot kaikessa karuudessaan ja hänen uhreihinsa liittyen on tehty elokuva ’She Said’. 

Voit lukea arvioni elokuvasta:

https://www.leffahammas.com/2023/04/arvio-she-said.html

Koin erityisen mielenkiintoisena luvun, joka käsittelee naisten näkemyksiä sodasta. Varsinkin naistekijöiden tekemättä jääneet sotaelokuvat kuulostavat hienoilta ideoilta ja on suuri sääli etteivät ne päässeet tuotantoon. Naiset ja sota kun ei ole tyypillisin parivaljakko. 

Kirjassa on lukuisia esimerkkejä naisten tekemistä elokuvista ja yksi eniten esitellyistä on Anna Paavilaisen ’Kikka!’ vuodelta 2022. Kirjoittajat toteavat: ”Elokuvaa katsellessa tunsimme tulleemme nähdyiksi historiassamme ja toimissamme samoin kuin viihdeartisti Kikka tuli. Naisena. Saimme äänen ja paikan elokuvassa. Meistä tuntuu, että me kaikki olemme oikeastaan vähän niin kuin kikkoja”. 

Jos et ole vielä lukenut arviotani ’Kikka!’ -elokuvasta, löydät sen tästä linkistä:

https://www.leffahammas.com/2023/03/arvio-kikka.html

’Neitoperhot ja pahanhautojat’ ei ole kovin perusteellinen ja syvällinen opus vaan jää aiheen pintaraapaisuksi minkä voi päätellä sivumäärästä (255 sivua). Tosin tekijät kuvailevat kirjaansa enemmän keskusteluksi kuin esittelyksi, joten sitä ajatusta vasten kirja on toimiva ja äänekäs esipuhe. Teoksen tärkein  sanoma tulee selväksi: miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon elokuvateollisuudessa on vielä matkaa vaikka tilanteessa on toki tapahtunut edistystä. Naisilla on paljon annettavaa ja heille soisi samanlaiset mahdollisuudet kuin miehillekin.