Lapua 1976

                      

Ensi-ilta, jota olen odottanut! ’Lapua 1976’ on ennen kaikkea rakkaustarina, jossa patruunatehtaan räjähdys on sivujuonne, toki merkittävä sellainen. Onnistunut kotimainen onnettomuuselokuva, joka kannattaa käydä katsomassa valkokankaalta.

Ohjaaja: Toni Kurkimäki

Käsikirjoitus: Tuukka Haapamäki

Näyttelijät: Konsta Laakso, Linnea Leino, Hannu-Pekka Björkman, Leo Sjöman

Lajityyppi: draama

Kesto: 1 t 54 min

Elokuva alkaa jännittävällä kohtauksella omakotitalon tulipalosta, jossa yhtenä palomiehistä nähdään nuori ja kokematon Matti Holma (Konsta Laakso). Hän työskentelee myös Lapuan patruunatehtaalla asentajana. Eräänä päivänä Kaisa (Linnea Leino), tehtaanjohtajan tytär, palaa Helsingistä töihin tehtaalle. Samalla alkaa paljastua Matin ja Kaisan kipeä yhteinen menneisyys. Kaisan isä Aarne Mäkelä (Hannu-Pekka Björkman) on tiukka mies, joka luotsaa lapsiaan ankaralla kädellä ja on hyvillään, kun Kaisa meneekin kihloihin lääkäri Juhani Stenforsin (Leo Sjöman) kanssa. Kolmiodraama huipentuu välienselvittelyyn ja myös Kaisan isälle näytetään paikkansa.

13.4.1976 tapahtuu kohtalokas rauhan ajan tuhoisin onnettomuus, patruunatehtaan räjähdys, jossa kuolee 40 ihmistä, 35 naista ja 5 miestä. Lapulaisten elämä muuttuu peruuttamattomasti ja lähes jokainen menettää jonkun läheisensä tai tuttunsa. Myös Matin ja Kaisan tarina kokee merkittävän käänteen. 

’Lapua 1976’ on ohjaaja Toni Kurkimäen esikoiselokuva ja oikein onnistunut sellainen. Hänen isänsä työskenteli onnettomuuden aikoihin patruunatehtaalla ja selvisi räjähdyksestä. Kurkimäen käsialaa oleva tarina on siis myös omakohtainen. Se muistuttaa tarinallisilta elementeiltään ja juonen kululta yhtä kaikkien aikojen onnettomuuselokuvaa Titanicia: kolmiodraama, ankara vanhempi, suuronnettomuus ja menetys. Sinänsä aika turvallinen kaava ja Matin ja Kaisan suhteen nostaminen keskiöön on perinteinen valinta. Elokuva rakentaa heidän rakkaustarinaansa yli puolet kestostaan ja onnettomuudelle jää aikaa noin 40 minuuttia. Arvostan sitä, että henkilöhahmoihin käytetään aikaa, koska silloin onnettomuus vaikuttaa tunnetasolla dramaattisemmin, mutta eittämättä yllätyin miten pieneen rooliin onnettomuus lopulta jäi. 

Itse räjähdys on toteutettu hienosti. Näin kuulin myös takanani teatterissa istuvan naisen toteavan. Savun hälvettyä näytettävä maisema on sen sijaan todella selkeästi tietokoneella tehdyn näköinen ja melkein kuin jostain pelimaailmasta otettu kuva. Onnettomuuden uhrien etsintä ja pelastaminen on sitten taas realistisen ja aidon oloista toimintaa, josss on käytetty paljon oikeita palomiehiä avustajina.

Elokuvan ajankuva eli 70-luku tuodaan mainiosti esille. Lavastus, puvustus ja maskeeraus on tehnyt huipputyötä. Myös musiikki henkii tuota aikaa uusien, elokuvaan tehtyjen kappaleiden kautta, jotka saivat korvani hörölle. Etenkin Klarissan laulama ’Ainiaan’ on kovin kaunis ja surullinen balladi. Elokuvan scoresta vastaa Joona Vainionkulma ja kappaleista Michael Bleu ja HARMAA PARDON?.

Näyttelijät ovat elokuvassa kautta linjan taitavia. Päärooleissa nähtävät nuoret Linnea Leino ja Konsta Laakso ovat herkkiä ja varmoja, tulevaisuuden tähtiä toivoakseni. Hannu-Pekka Björkman on mestarillinen niin kuin aina ja Jussi Lampi on ilahduttava näky palomestarina. Lopussa nähdään myös näyttelijäyllätys, jota en paljasta, mutta olipa kerrassaan osuva ja koskettava valinta rooliin. 

Iso plussa pohjanmaan murteesta, jonka käyttö on tietysti tavallaan itsestään selvää, mutta silti iloitsen, että autenttisuudesta on pidetty kiinni. 

Järkyttävä onnettomuus, josta on tehty kunnioittava ja kaunis elokuva. Toivottavasti ’Lapua 1976’ toimisi terapeuttisena kokemuksena onnettomuuden ja sen jättämien haavojen kanssa eläville ja kaikille muistutuksena elämän haavoittuvuudesta. 

                                ⭐️⭐️⭐️⭐️

                           Kuvat: imdb.com

           Tiedot: wikipedia.org ja hs.fi (31.8.2023)