Viimeinen vuoro

                      

Elämänmakuinen tunnelmapala sopii täydellisesti syksyyn eikä jätä kylmäksi. Timothy Spall on elokuvan henki vanhana herrana, joka lähtee pitkälle matkalle kotiin toteuttaakseen vaimonsa toiveen. 

Ohjaaja: Gillies MacKinnon

Käsikirjoitus: Joe Ainsworth

Näyttelijät: Timothy Spall, Phyllis Logan, Natalie Mitson, Ben Ewing

Lajityyppi: draama

Kesto: 1 t 26 min

Thomas ’Tom’ Harperin pitkäaikainen vaimo Mary on kuollut. Pariskunta pakeni aikoinaan kokemaansa tragediaa kauas toiselle puolen maata Skotlantiin saakka, jossa asuvat vuosikymmeniä pienessä kodissaan Maryn hoitaessa kasvimaata pieteetillä. Tomin jäätyä yksin hän lähtee bussimatkalle takaisin kotiin Cornwalliin Land’s Endiin toteuttaakseen vaimonsa viimeisen toiveen ja kohtaa reitin varrella ihmisten hyvyyden ja anteliaisuuden lisäksi myös näiden ilkeyden ja välinpitämättömyyden. Samalla Tom osoittaa millainen mies hän itse on. Takaumat paljastavat Tomin ja Maryn tarinan ja miten on päädytty tähän hetkeen. 

Skotlantilainen elokuvantekijä ja taidemaalari Gillies MacKinnon on itselleni uusi tuttavuus, mutta joka on aiemmin voittanut esimerkiksi Berliinin elokuvajuhlilla Manfred Salzgeber -palkinnon vuonna 2003 elokuvasta Pure -koukussa. ’Viimeinen vuoro’ on hänen kolmaskymmenes ohjaustyönsä ja muistuttaa paljon ’Harold Fryn toiveikas taival’ -elokuvaa tai oikeastaan toisinpäin, sillä ’Viimeinen vuoro’ on saanut ensi-iltansa aikaisemmin jo vuonna 2021. Elokuvat ovat kuin toistensa kaksoset, koska niissä on paljon samankaltaisia elementtejä ja tarinallisesti molemmissa vanha mieshenkilö lähtee matkalle pitääkseen lupauksensa ja tehdäkseen sovinnon menneisyytensä kanssa. 

’Viimeinen vuoro’ vetoaa tunteisiin ja kertoo paitsi yhden pariskunnan elämäntarinan mutta myös ihmisistä yleisemmin ja suhtautumisestamme esimerkiksi vanhempia ihmisiä kohtaan. Kuinka moni meistä ottaisi vanhan miehen kotiinsa antaakseen yösijan? Näemmekö ikääntyneet, elämää kokeneet ihmiset usein vain hauraina ja ponnettomina hahmoina, kun tosiasiassa voisimme ottaa heistä ennemminkin oppia? Elokuva on ennen kaikkea rakkaustarina, jossa koskettaa eniten jäljelle jääneen uskomaton tahtotila pitää kiinni siitä mitä on luvattu ja halu saada perhe jälleen yhteen. 

Elokuvassa musiikki on keskeisessä roolissa siivittämässä Tomia matkallaan maan halki. Välillä kuullaan kauniin linjakkaita melodioita ja toisaalta rytmikkäämpää poljentoa, joista hetkittäin tulee mieleen popsävelmät. Elokuvan musiikin on säveltänyt aiemmin tänä vuonna vain 43-vuotiaana menehtynyt Nick Lloyd Webber, Andrew Lloyd Webberin poika. Suuri sääli, sillä pidin valtavasti hänen scorestaan. Elokuvaan on valittu mukaan myös kaksi 16-vuotiaan Caitlin Agnewin sielukasta omaa laulua. 

Timothy Spall, joka vieraili viikko sitten Suomessa Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalilla Anna Möttölän haastateltavana edustaa brittiläisten näyttelijöiden aatelia ja on ’Viimeinen vuoro’ -elokuvan sielu. Hän on tehnyt hienoja rooleja kuten ’Mr. Turner’ (2014) ja ’Salaisuuksia ja valheita’ (1996) -elokuvissa ja ’Harry Potter’ -saagassa, joista ensin mainitusta Spall voitti Cannesissa parhaan miesnäyttelijän palkinnon. Hän on tunnettu erityisesti yhteistyöstään ohjaaja Mike Leighin kanssa, sillä kaksikko on tehnyt kuusi elokuvaa yhdessä ja kaksi näistä on juurikin ’Salaisuuksia ja valheita’ ja ’Mr. Turner’. Spall ei petä odotuksia tälläkään kertaa ja puhaltaa tarinaan elämän. Hänet on myös maskeerattu hienosti näyttämään iäkkäältä herrasmieheltä ja on mahtavaa seurata muun muassa Spallin kävelyä ja muitakin vanhemman ihmisen eleitä. 

’Viimeinen vuoro’ on sympaattinen ja lämminhenkinen roadmovie, jonka viehätys piilee sen pienuudessa. Siitä ei ole vuosituhannen draamaelokuvaksi, mutta lämmin tunne rinnassa ja kostunut silmäkulma kertoo itselleni sen, että elokuva onnistui tavoittamaan minussa jotakin: ihmisyyttä, surua, luopumisen tuskaa ja rakkautta. Voiko elokuvalta oikeastaan vaatia enempää?

                                ⭐️⭐️⭐️

                   Kuvat ja tiedot: imdb.com