Toive (Wish)

                          

Frozen -elokuvan tekijöiden uusin animaatio juhlistaa Disneyn 100-vuotisjuhlavuotta. Elokuva toiveista ja niiden toteuttamisesta esteistä huolimatta on enemmän aikuisille suunnattu satu kuin taianomainen seikkailu lapsille. 

Ohjaus: Chris Buck, Fawn Veerasunthorn

Käsikirjoitus: Jennifer Lee, Allison Moore

Ääninäyttelijät: (engl.) Ariana DeBose, Chris Pine, Victor Garber, Evan Peters, Ramy Joussef, Alan Tudyk, Angelique Gabral, Natasha Rothwell, Jennifer Kumiyama, Harvey Guillén, Jon Rudnitsky (suom.) Silja Kutvonen, Markus Niemi, Osku Ärilä, Maria Ylipää, Eero Saarinen, Ushma Olava, Niina Lahtinen, Miiko Toiviainen, Aaro Wichmann, Leo Ikhilor, Henri Piispanen

Lajityyppi: animaatio/musikaali

Kesto: 1 t 35 min

Päätin käydä katsomassa elokuvan perhenäytöksessä, kun se oli mahdollista nähdä viikkoa ennen ensi-iltaa. Valitsin suomeksi dubatun version, koska olen tähän mennessä elämässäni katsonut Disneyn animaatiot kyseisellä tavalla vaikka toki tällä kertaa olisi ollut huikeat amerikkalaiset ääninäyttelijät kehissä. Kotimaiset näyttelijät tekivät hyvää työtä, etenkin pääosassa kuultava Silja Kutvonen, joten olin valintaani tyytyväinen.

Perheensä traagisesti menettänyt prinssi Magnifico perustaa oman kaupungin, Rosasin, Välimerellä sijaitsevalle saarelle kutsuen sitä toivekaupungiksi. Sinne saapuvat asukkaat antavat toiveensa hänelle, kuninkaalle, joka pitää niitä tallessa ja toteuttaa halunsa mukaan ne toiveet, jotka sopivat tämän agendaan. 

Asha on tyttö, joka hakee paikkaa kuninkaan oppilaaksi. Hän saa kuitenkin huomata haastattelussa, että kuninkaalla ei ole puhtaat jauhot pussissa vaan hän hallitsee diktaattorina ihmisten elämiä eikä toteuta juurikaan toiveita. Edes satavuotispäivää viettävä Sabinon eli Ashan isoisän toive ei saa täyttymystä vaan kuningas nolaa Ashan valitsemalla toisen ihmisen toiveen.

Lannistunut ja perheensä mielen pahoittanut tyttö toivoo tähdeltä toiveensa toteutumista ja alkaa tapahtua kummia. Kuningas kokee valtansa uhatuksi ja päätyy kielletyn noituuden puolelle kukistaakseen Ashan. Hyvän ja pahan taistelu on kova, mutta ihmiset yhdistävät voimansa voittaen ilkeän Magnificon. Kuningatar Amaya on myös kääntynyt miestään vastaan ja nousee lopulta valtaan. 

Perinteisellä kaavalla etenevä elokuva on myös teknisesti tuttua Disney -laatua. Se on tehty vesiväritekniikan ja modernin tietokoneanimaation yhdistelmänä eli vanhaa ja uutta sekoittaen. Frozen -elokuvien käsikirjoitustiimissä työskennelleet Jennifer Lee, Chris Puck ja Fawn Veerasunthorne yhdessä Allison Mooren kanssa ovat ’Toiveen’ tarinan taustalla. Siinä korostuu ihmisen tarve toiveisiin ja toiveikkuuteen, jokaisen oma aktiivisuus unelmien tavoittelussa ja se, että olemme kaikki tähtiä juuri sellaisina kuin olemme. 

Elokuvan teemat ovat tärkeitä ja kauniita, mutta toteutus yllättävän synkkä ja liian abstrakti. Olisi kiinnostavaa kuulla miten lapsikatsojat kokevat tarinan, mutta itselle se tuntui enemmän aikuisia koskettavalta. Disneyn animaatioihin on kuulunut kautta aikain vahva inhimillisyys ja mieltä kohottava eskapistinen lähestymistapa, mutta ’Toive’ on liian lähellä realismia. Vallankumous ja ihmisten vapautuminen pahan diktaattorin vallasta on kuin nykyhetken sotatilanteita ilmentävä ja hyvin kantaaottava valinta. Disney on ottanut asiakseen esimerkiksi ajaa vähemmistöjen asiaa, välillä aika alleviivaavalla tavalla ja tällä kertaa juonen käänteet tuntuvat selkeästi liian päälleliimatuilta. Jäin kaipaamaan kepeyttä, liikutusta ja taianomaisuutta, arjen huolista pois vievää tunnelmaa.

Yritin kovasti pitää elokuvasta, mutta esimerkiksi sen vitsit eivät uponneet lainkaan, ei edes kilin, jonka sutkautusten varaan lasketaan paljon. Tämä oli kerrassaan outo kokemus Disneyn tuotantoja ajatellen enkä kyllä kuullut kenenkään muunkaan katsomassa olleen naurahtavan kertaakaan. Elokuvassa vilahtelee viittauksia moniin vanhoihin klassikoihin ja nostalgisuus tuotti selkeästi eniten iloa. 

Musiikkikappaleetkaan eivät tehneet vaikutusta. Nimikkobiisi ’Enemmän’ (alkup. This Wish) jäi eniten mieleen ja on eittämättä kaunis. Musiikintekijät Julia Michaels, Benjamin Rice ja JP Saxe ovat hyödyntäneet eri tyylejä ja musiikki on monipuolista, mutta klassikoita tuskin on odotettavissa eikä missään nimessä ’Let it Go’:n manttelinperijää. 

’Toive’ jätti liikaa toivomisen varaa. Elokuva on flopannut lippukassoilla ja kriitikoilta on tullut ristiriitainen vastaanotto. Nostalgia ei pelasta tätä juhlavuoden kunniaksi tehtyä elokuvaa vaan jättää suorastaan hämmentyneen olon lumoutuneen sijasta. Jää nähtäväksi kuinka katsojat löytävät leffan Suomessa. 

                                       ⭐️⭐️

       Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org