Eiffel (2021)

                           

Pariisi, Eiffel-torni ja intohimoinen rakkaustarina. Tuskin voisi olla parempaa yhdistelmää. Tositapahtumien inspiroima elokuva on oiva valinta romantikoille. 

Ohjaus: Martin Bourboulon

Käsikirjoitus: Caroline Bongrand

Näyttelijät: Romain Duris, Emma Mackey, Pierre Deladonchamps

Lajityyppi: Romantiikka/komedia

Kesto: 1 t 44 min

Huippu-insinööri Gustave Eiffel on juuri saanut valmiiksi yhteistyössä tehdyn Vapauden patsaan New Yorkissa ja nyt Ranskan hallitus haluaa hänen luovan jotakin merkittävää Pariisin maailmannäyttelyä varten vuonna 1889. Gustavea kiinnostaa vain rautatietyönsä, mutta törmättyään menneisyyden rakkaaseen Adrienneen, jumalaisen kauniiseen ja fiksuun naiseen, innostuu Eiffel suunnittelemaan ja rakentamaan kerrassaan sykähdyttävän maamerkin, joka muuttaa Pariisin kaupunkimaiseman lopullisesti. 

Adriennen ja Gustaven rakkaustarina on ollut täynnä onnea ja intohimoa, kunnes tytön vanhemmat kieltävät tätä menemästä naimisiin vähempiarvoisena pitämänsä Gustaven kanssa. Pari erotetaan toisistaan ja Adrienne kohtaa vielä kaiken lisäksi tragedian, jonka voi jakaa menetetyn rakkautensa kanssa vasta vuosikymmeniä myöhemmin. 

Vapaasti tositapahtumiin perustuva eli suomennettuna hyvin löyhästi jos ollenkaan faktoihin pohjautuva elokuva on taidokkaasti tehty ja mielenkiintoinen tarina kuuluisan nähtävyyden suunnittelusta ja valmistamisesta. Etenkin tekniset yksityiskohdat rakentamiseen liittyen kiehtovat ja ne havainnollistetaan kiinnostavalla tavalla. Tosin itse massiivinen torni uhkaa jäädä taka-alalle Gustaven ja Adriennen rakkaustarinan roihutessa täydellä liekillä. ’Eiffel’ on aika perinteinen keskiverto elokuva, joka onnistuu kuitenkin viihdyttämään ja pitämään mielenkiinnon yllä. Harmillisesti se oli positiivisesta vastaanotosta huolimatta floppi eikä kerännyt lipputuloja kuin puolet valmistamiseen käytetystä budjetistaan. 

Elokuvan ohjannut Martin Bourboulon tekee tasaista ja varmaa jälkeä ja on ’Eiffel’ -elokuvan jälkeen tehnyt viime vuonna ilmestyneen ’The Three Musketeers: D’Artagnan’ -leffan, jolle tehtiin myös jatko-osa ’The Three Musketeers: Milady’. Uransa apulaisohjaajana aloittanut Bourboulon on edennyt maltillisesti kohti suurempia haasteita, joista seuraava on Apple Tv+ -sarja Carême.  

Kiinnitin huomiota ’Eiffelin’ lyyriseen ja pakahduttavan melodiseen musiikkiin enkä yllättynyt, että sen on säveltänyt kaksinkertainen Oscar-voittaja (The Grand Budapest Hotel ja The  Shape of Water) Alexandre Desplat. Ehkä musiikki uhkaa hetkittäin olla liiankin melodramaattista, mutta toisaalta se tukee hyvin monivaiheista rakkaustarinaa. 

Näyttelijä Emma Mackey on kaunis ja karismaattinen taiteilija, joka vangitsee jokaisen kuvan missä on mukana. Hän tuo mieleen ’Maestro’ -elokuvassa sykähdyttäneen Carey Mulliganin, joka varastaa samalla tavalla huomion pääosamiesnäyttelijältä Bradley Cooperilta kuin Emma Mackey Romain Durisilta. Mackeyn valovoimainen ilmaisu ja olemus on elokuvan sydän eikä Gustave Eiffelin roolissa nähtävä Duris pysty vastaamaan Mackeyn loistokkuuteen. Näyttelijöiden välillä on kyllä huikeaa kemiaa.

’Eiffel’ päättyy koskettavasti ja antaa selityksen tornin muodolle (A-kirjain), mutta se tuskin pitää paikkansa. Vaaleanpunaisten silmälasien läpi katsottuna ratkaisu on tietysti ainoa oikea. 

                                    ⭐️⭐️⭐️

       Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org