The Greatest Love Story Never Told (2024)

                         

Kohua ja kritiikkiä herättänyt dokumentti kertoo Jennifer Lopezin megaprojektin eli uusimman musiikkialbumin ja sen pohjalta tehdyn musikaalin valmistumisesta. Lopezin tarkoituksena oli esitellä dokumentin ja elokuvan avulla rehellinen, aito itsensä, mutta tuo ajatus on sittemmin kääntynyt häntä vastaan. 

Katsoin This Is Me…Now: A Love Story -musikaalielokuvan sen ilmestyttyä helmikuussa, mutta jostain syystä dokumentti oli mennyt minulta ohi. Nyt sitten tartuin asiaan, sillä olenhan kuitenkin Lopezin musiikin kuuntelija ja jonkin sortin fani. 

Lopezin innottajana albumin ja musikaalin suhteen toimi hänen ja näyttelijä-ohjaaja Ben Affleckin uudelleen virinnyt rakkaus. Pari oli yhdessä 2000-luvun alussa ja menossa naimisiin, mutta julkisuuden paineet tuhosivat suhteen kolme päivää ennen avioitumista. Molemmat menivät tahoillaan naimisiin ja saivat lapsia, mutta rakkaus löysi heidät uudestaan ja pariskunta avioitui vuonna 2021. Lopezin mukaan Affleck opetti hänet rakastamaan itseään mitä Jennifer ei osannut vielä tehdä ja hyppi siitä syystä suhteesta toiseen. 

Lopezin albumi This is me…Now (2024) herätti etukäteen pelkoa monissa, sillä sen avoimuutta ja rehellisyyttä pidettiin liian pitkälle vietynä. Albumi floppasi ja sitä moitittiin vanhahtavasta tyylistään ja yksitoikkoisesta rakkausteemastaan. Itse pidän Lopezin uudesta musiikista paljon, mutta ymmärrän myös soraäänten näkökulman. Aika tuntuu ajaneen Benniferin eli Jenniferin ja Benin suhteen mediakiinnostuksen ohi. 

Lopezin kunnianhimoinen musikaaliprojekti on myös kohdannut paljon vastatuulta. Yleisesti kummastellaan miksi hän altistaa avioliittonsa valtaisalle mediahuomiolle, kun on tiedossa Affleckin vastenmielisyys mediaa kohtaan ja että he erosivat aikoinaan liiallisen julkisuuden vuoksi. Toki Ben itse sanoo dokumentissa, että heillä on erilaiset tavat suhtautua julkisen työn ”välttämättömään pahaan” ja että olisi väärin vaatia Lopezia luopumaan tälle tärkeästä työkalusta. 

Itse asiassa dokumentissa on antoisinta nähdä sympaattinen Ben Affleck mukana hyvällä fiiliksellä ja jopa haastattelemassa vaimoaan. Affleck onnistuu näyttämään itsestään aidomman ja tavallisemman ihmisen puolen kuin Lopez ja osoittaa myös sen miten hän kasvanut ihmisenä vuosien varrella. Jennifer Lopez eli Jlo halusi näyttää henkilökohtaisemman kuvan itsestään dokumentin avulla, mutta silti kaikesta nähdystä tulee kovin laskelmoitu tunne. Ikään kuin hän haluaisi kontrolloida ja siloitella viimeiseen asti mitä hänestä näytetään katsojille. 

JLo on ennen kaikkea kovan luokan bisnessnainen, joka on valjastanut albumin ja elokuvantekoon ykkösnimiä kuten koreografi Parris Goebelin ja supertuottaja Rogét Chahayedin. Lopez kustansi elokuvan omista rahoistaan mikä on dokumentin mukaan ”Hollywoodin perisynti”. Hän otti vaikutteita Princen Purple Rain -musikaalista, mutta teki siitä omanlaisensa version. Kunnianhimoista totta tosiaan ja on vaatinut valtavasti uskoa itseensä ja projektiin. Valitettavasti näyttelijäkollegan ja ystävän Jane Fondan huoli Jenniferin puolesta ja siitä, että hän laittaa itsensä ja suhteensa alttiiksi kritiikille osoittautui aiheelliseksi. 

Dokumentti valaisee mielenkiintoisesti sitä miten suurprojekti eteni, mitä haasteita ja onnistumisia matkan varrelle osui ja mitä kaikkea tällainen tuotanto vaatii. Benin antama lahja, joka sisältää kaikki parin kirjeet ja sähköpostit vuosien ajalta on hellyyttävä teko ja näyttää miehen herkkyyden. Jennifer päätti esitellä Benin lahjan työryhmälle inspiraatiomielessä, mikä tuntui myös hieman kummalliselta. Ehkä Lopezin haasteena on opetella pitämään etenkin parisuhteeseen liittyviä asioita yksityisinä. 

On myös kiinnostavaa nähdä Jlo kotona meikittä väsyneenä ja epävarmana kuin kuka tahansa normi-ihminen vaikkakin se on illuusio. Jennifer ei ole ollut vuosiin tyttö Bronxista, jollaiseksi hän itseään tituleeraa vaan kaunis miljönääri, jolla on asiat enemmän kuin hyvin. Kuinka vaikea paikka Bronx on ollut asua ja elää, en osaa sanoa, mutta ainakin dokumentissa tuodaan esille kuinka monia esteitä on jouduttu ylittämään, että sieltä on päästy pois. Lopezia on kritisoitu siitä, ettei hän ole auttanut Bronxia ja sen yhteisöä vaikka ratsastaa sen nimellä ja maineella. 

Dokumentin ohjannut Jason Bergh on saanut koostettua materiaalista sujuvan kokonaisuuden, joka tosin toimii enemmän mainosvideona kuin kovin syväluotaavana analyysinä Lopezin tämänhetkisestä elämänvaiheesta. Kiehtoisi tietää kuinka paljon dokumentin päähenkilö on vaikuttanut materiaalin valintaan vai onko Bergh saanut vapaat kädet. 

Jäin miettimään dokumentin katsomisen jälkeen myös median toimintaa ja sitä mikä on oikeasti totta ja mikä ei. Kaikesta pystytään vääntämään negatiivinen kulma esiin jos halutaan ja rakentamaan kohuja sinne missä niitä ei ole kuten Lopezin ja Jane Fondan välille. Media on kuin kaksiteräinen miekka, jonka kanssa Lopez tuntuu taiteilevan hiuksenhienosti. 

Toivon totisesti, että Lopezin ja Affleckin suhde kestää, sillä muuten albumilta ja elokuvalta putoaa pohja. Dokumentti on katsottavissa Prime Video -suoratoistopalvelussa. 

                                      ⭐️⭐️⭐️

         Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org