Atlas (2024)

                       

Jennifer Lopezin uutuusleffa on saapunut Netflixiin! Toiminnantäyteinen sci-fi-elokuva herättelee pohtimaan ihmisen suhdetta tekoälyyn ja esittää yhden skenaarion mitä voi tapahtua jos tekoäly alkaa hallita meitä eikä toisinpäin.   

Ohjaus: Brad Peyton

Käsikirjoitus: Leo Sardarian, Aron Eli Coleite

Näyttelijät: Jennifer Lopez, Simu Liu, Sterling K. Brown, Mark Strong

Lajityyppi: sci-fi/toiminta 

Kesto: 1 t 58 min

Atlas Shepard on erakkoluonne, joka ei luota kehenkään ja on käpertynyt tiiviisti omaan kuoreensa suojellaakseen itseään pettymyksiltä. Hän työskentelee Harlanin johtavana asiantuntijana ja analyytikkona, joka suhtautuu hyvin epäilevästi ja kielteisesti tekoälyyn. Atlasin äiti Val on suunnitellut aikoinaan hermolinkin ihmisen ja tekoälyn välille ja kehittänyt Harlanin, kotirobotin, joka on paremman maailman luomisen sijasta ohittanut koodin ja muuttunut tekoälyterroristiksi. 

Ihmisten hyödyksi ja avuksi valjastetut robotit kääntyvät isäntiään vastaan tappaen miljoonia ihmisiä ja niiden johtaja Harlan pakenee maapallolta. Atlas on ottanut elämän tehtäväkseen selvittää terroristin olinpaikan ja saakin sen tietoonsa Harlanin maahan lähettämän luutnantti Cascan jäädessä kiinni. G-39-planeetalla juonivaa vihollista lähtee vangitsemaan eversti Elias Banks joukkoineen ja tietysti kiihkeä Atlas, joka haluaa kohdata petturin. 

Paljastuu, että Atlasilla on myös toinen henkilökohtaisempi syy napata Harlan, sillä hän kokee syyllisyyttä äitinsä ja miljoonien ihmisten kuolemasta. Voittaakseen Harlanin ja pelastaakseen maapallon on Atlasin opittava luottamaan robottiasunsa tekoälyyn nimeltä Smith ja ymmärrettävä, että kukaan meistä ei selviä yksin. 

Ajankohtainen tekoälyyn liittyvä toimintapläjäys pohtii eroaako ihminen ja kone lopulta niin merkittävästi toisistaan? Meillä molemmilla kun on koodimme, jonka mukaan toimimme, ihmisillä dna ja koneilla data (toivon mukaan käytän oikeaa termiä;). Ovatko koneet yksinkertaisesti vain paranneltu versio ihmisistä? Voiko ihminen luoda inhimisillisen suhteen koneisiin? 

Kanadalainen elokuvantekijä Brad Peyton tunnetaan muun muassa elokuvista San Andreas (2015) ja Rampage (2018) sekä Netflix-sarjasta Daybreak (2019), jonka hän teki yhdessä Atlas -elokuvan toisen käsikirjoittajan Aron Eli Coleiten kanssa. Leo Sardarian on vastannut myös Atlaksen alkuperäiskäsikirjoituksesta, johon Coleite on tehnyt myöhemmin muutoksia. Minkälaisia muutoksia ja kuinka paljon olisi kiinnostavaa tietää, sillä Hollywoodissa on tyypillistä se, että käsikirjoitukset voivat muuttua merkittävästi ja samalla koko elokuva tietysti menee uusiksi. 

Ohjaaja Peyton on tarttunut mielenkiintoiseen aiheeseen tehden siitä vauhdikkaan rymistelyn, jossa yritetään samalla pohtia filosofisia kysymyksiä. Tässä ihmisen ja koneen välisen suhteen ihmettelyssä onnistutaan kohtalaisesti, mutta voin sanoa odottaneeni teknisesti paremman näköistä materiaalia. Yllättävän syvällisiä keskusteluja ehditään käydä Atlaksen aikana ja yksi olennaisimmista kysymyksistä lienee se mitä elokuvassa esitetään: Jos rakennamme meitä älykkäämpiä asioita, miten varmistamme niiden hallinnan?  

Jennifer Lopez, viihdeteollisuuden moniosaaja eli näyttelijä-laulaja-tanssija, on viime vuosina keskittynyt romanttisten komedioiden ja toimintaelokuvien tekemiseen. Hustlers -korkojen kera -elokuva vuodelta 2019 edustaa vakavammin otettavaa draamaa, josta Lopez sai muun muassa Golden Globes -ehdokkuuden ja Spotlight -palkinnon Palm Springs International Film Festivalin gaalassa, mutta Oscar-ehdokkuus jäi uupumaan. Latinonäyttelijätär kärsii yleisesti ottaen uskottavuuden puutteesta eikä ulkoisilla ansioilla voi korvata näyttelijäntyön puutteita ja emotionaalisesti pinnalliseksi jäävää tulkintaa. Atlas-elokuvassa Lopez on stailattu lähes normaalielämää vastaavalla tavalla mikä ei lisää uskottavuutta ja hän sortuu kaiken lisäksi ylinäyttelemiseen. Jännittävää kyllä vaikuttaa siltä, että Jlo on luontevampi ilman konkreettista vastanäyttelijää ollessaan yksin robottipuvun sisällä ja puhuessaan tekoäly-Smithin kanssa. Loppua kohti rooli Atlas Shepardina alkaa sujua paremmin mikä on ilahduttavaa. 

Barbie-elokuvan yhtenä Keninä ja Marvel-universumin supersankarina tutuksi tullut Simu Liu tekee ensimmäisen roolinsa pahiksena mukiinmenevästi. Mitään suurta tulkintaa ei robottihahmolta voine odottaa. Oscar-ehdokkuuden alkuvuodesta 2024 American Fiction -elokuvasta saanutta Sterling K. Brownin työtä olisin sen sijaan mieluusti katsellut enemmän kuin mitä hän pääsee elokuvassa esittämään. Hän osaa selvästi näytellä sekä draama- että toimintaelokuvissa uskottavasti.

Aiemmin mainitsemani elokuvan tekninen puoli ei vakuuta. Periaatteessa kaikki näyttää hyvältä, mutta silti jotenkin halvalta. Valitettavasti elokuvan budjetti ei ole tiedossa, joten siitä ei pysty tekemään päätelmiä, mutta odotin tyylikkäämpää lopputulosta. Myös Andrew Lockingtonin säveltämä musiikki sortuu ylidramaattisuuteen kuulostaen vanhalta ja moneen kertaan kuullulta.

Odotin Atlas-elokuvan ensi-iltaa paljon, mutta harmikseni kokonaisuus jää vaisuksi enkä usko katsovani elokuvaa enää uudestaan. Tietty keskinkertaisuus leimaa liian vahvasti kaikkia valintoja mitä elokuvan suhteen on tehty. Huomasin Lopezin ja hänen managerinsa Benny Medinan olevan leffan tuottajia ja ajattelin väistämättä, että sillä on pakko olla vaikutuksensa lopputulokseen ei-mairittelevalla tavalla. Kyllä Atlaksen kerran katsoo ja itse tekoälyyn kriittisesti suhtautuvana koin aiheen kiinnostavana, mutta ei tästä klassikkoa synny.  

                                          ⭐️⭐️

       Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org