Hiljainen paikka: päivä yksi

                       

Hiljainen paikka 1 ja 2 -elokuvien esiosa näyttää mistä kaikki alkoi, kun maailma hiljeni. Elokuva pursuaa jännitystä ja maailmanlopun tunnelmaa, mutta myös yllättävän herkkiä hetkiä. Elokuvan ensi-ilta on 5.7.2024.

Ohjaus: Michael Sarnoski

Käsikirjoitus: Michael Sarnoski

Näyttelijät: Lupita Nyong’o, Joseph Quinn, Alex Wolff, Djimon Hounsou

Lajityyppi: kauhu 

Kesto: 1 t 39 min

Perjantain ensi-iltaelokuva Hiljainen paikka: päivä yksi (alkup. A Quiet Place: Day One) oli nähtävissä ennakkoon ja koska ohjaaja-näyttelijä John Krasinskin Hiljainen paikka 1 ja 2 -leffat (2018 & 2020) ovat olleet kovasti mieleeni odotin innokkaasti näkeväni tämän uuden esiosan. Toivoin saavani vihdoin selityksen sille miksi maailma hiljeni ja äänistä aktivoituvat tappajaoliot saapuivat maahan. 

Leffaseurueemme sai nauttia elokuvasta Turun Kinopalatsin iSense-salissa, jonka pehmeät (tosin hieman natisevat) penkit, reilumpi jalkatila ja loistava äänentoisto loivat hyvät puitteet rymistelylle ja tuomiopäivän meiningille. Reilut kolmekymmentä elokuvasta kiinnostunutta oli saapunut illan myöhäisnäytökseen mikä oli iloinen yllätys.

Elokuvan keskiössä on Samira, ”Sam”, joka on syöpäsairauden viimeisessä vaiheessa eli saattohoidossa hoitolaitoksessa. Hän pääsee mahdollisesti viimeiselle retkelleen kaupunkiin, New Yorkiin, jossa alkaa tapahtua hyvin nopeasti järkyttäviä asioita. Oliot iskeytyvät maahan taivaalta ja alkavat tuhota ihmisiä hurjalla vauhdilla. Pian ihmiset ymmärtävät, että pysyäkseen hengissä pitää olla aivan hiljaa. Sam ja kissansa Frodo kohtaavat myöhemmin yksinäisen ja pelon ahdistaman eloonjääneen Ericin ja heistä muodostuu Samin vastahankaisuudesta huolimatta kolmikko, joka tekee kaikkensa selviytyäkseen. 

Kaupunki on eristetty omaksi saarekseen sillat räjäyttämällä, sillä oliot eivät selviydy vedessä. Evakuointia varten on hankittu laivoja, jotka lähtevät South Street Seaportilta ja kuljettavat matkustajat tuntemattomaan määränpäähän. New Yorkissa kasvaneen Samin ja englantilaisen Ericin toiveet tulevaisuuden suhteen ovat erilaiset, mutta yhtä kaikki niiden toteuttamiseksi on pysyttävä hiljaisesti hengissä.  

Hiljainen paikka: päivä yksi sisältää useamman säikäytyksen, mutta on silti kauhuelokuvien kevyemmästä päästä eikä sitten kuitenkaan tuonut vastauksia olioiden hyökkäykseen, mutta kenties tekijät haluavat pitää jotkin asiat salassa tai sitten olioiden syy on se perinteisen ilmeinen: ihmiskunnan hävitys ja maapallon hallinta. 

Oscar-voittaja (12 Years a Slave) Lupita Nyong’o on hyvin ilmeikäs näyttelijä, joka tulkitsee Samin hahmon herkällä otteella ja vakuuttavasti. Joseph Quinn (Strangers Things) on hänelle juuri sopiva aisapari ja kun lisätään vielä Frodo-kissa joukkoon niin tämä olosuhteiden synnyttämän kolmikon eloonjäämistaistelu on mitä jännittävintä ja koskettavinta seurattavaa. Se miten saattohoidossa oleva hahmo pystyy toimimaan näin hyvin ja vielä pitkälti ilman lääkitystä jäi yhdeksi erityisen epäuskottavaksi yksityiskohdaksi. 

Sympatiapisteiden maksimoimiseksi on otettu mukaan lemmikkieläin, tällä kertaa siis Samin kissa Frodo, joka aiheuttaa useammankin kerran sydämentykytyksiä. Eläinhahmon käyttö on aina tehokas keino vedota yleisöön, mutta lajityypin tuntien myös aika kulunut valinta. Joka tapauksessa jäin ihmettelemään aistivatko kissat vaaran niin taitavasti, että osaavat olla maukumatta tiukan paikan tullen vai oliko kyseessä vain juonen kannalta rakennettu ratkaisu, sillä odotin kauhun sekaisin tuntein milloin kissa naukaisee viimeisen kerran. Ehkä joku kissaekspertti osaisi kommentoida tähän?

Elokuva muistuttaa meitä katsojia siitä miten tärkeitä olemme toisillemme hädän hetkellä. Ihminen tarvitsee tsemppausta, huumoria, apua ja läheisyyttä täysin tuntemattomaltakin, kun elämä järkkyy. Inhimilliset kohtalot ja menetykset kuuluvat tiiviinä osana maailmanloppua käsitteleviin elokuviin, mutta tällä kertaa liikutuin erityisen paljon. Epäilen Frodo-kissan vaikuttaneen asiaan merkittävästi. 

Hiljainen paikka: päivä yksi päättyy niin, että jatko-osan mahdollisuus jää leijumaan ilmaan. Ohjaaja-käsikirjoittaja Michael Sarnoski on jatkanut elokuvasarjaa niin onnistuneesti, että jos vain lipputulot ovat riittävän suuret voisi jatkoa seurata. Loistavan ensi-iltaviikonlopun lipunmyynnin perusteella voidaan todeta, että esiosa on menestynyt aiempia osia paremmin mikä ei ole tyypillinen kehityskulku. Elokuvan erikoistehosteet ja Alexis Grapsasin musiikki täydentävät pääosaparin hienon kemian ja hyvin rakennetun tarinan. Rokotan yhden tähden liian kesystä kauhusta ja katsojaa aliarvioivista valinnoista. 

                                  ⭐️⭐️⭐️⭐️

       Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org