Presumed Innocent -sarja (2024)

                           

Kuka murhasi raa’asti syyttäjä Carolyn Polhemusin tämän kotona? Syytetyksi joutuu hänen kollegansa Rusty Sabich, joka yrittää epätoivoisesti todistaa syyttömyytensä ja löytää oikean murhaajan. Kahdeksanosaisen minisarjan pääroolin näyttelee Jake Gyllenhaal. 

Pakko todeta heti alkuun, että Scott Turown kirjaan (1987) perustuva Presumed Innocent eli suomennettuna Kunnes toisin todistetaan -elokuva vuodelta 1990 on yksi parhaista oikeussalitrillereistä mitä tiedän ja samalla myös yksi hienoimmista Harrison Fordin roolitöistä. Olen nähnyt elokuvan arviolta 10-15 kertaa ja se suorastaan viettelee mukaansa edelleen vaikka tiedän tasan tarkkaan tulevat tapahtumat. Kokonaisuus on roolitusta, tunnelmaa, John Williamsin tyylikästä musiikkia ja lyömätöntä tarinankerrontaa myöden täyttä timanttia.

Odotukset ja jännityksen tunteet olivat melkoisen suuret Apple Tv+-palvelun tarjonnasta löytyvää sarjaa kohtaan, joka on huipputekijä David E. Kelleyn käsialaa. Miehen, jonka aiempia menestyssarjoja ovat muun muuassa Ally McBeal, Chicago Hope ja Big Little Lies. Kelley on yksi harvoista käsikirjoittajista, jonka ohjelmat ovat pyörineet kaikilla neljällä merkittävimmällä tv-kanavalla Jenkeissä ja kaapelitelevisioverkko-HBO:lla. 

Sarjassa seurataan syyttäjä Rusty Sabichin oikeudenkäynnin lisäksi poliittista valtapeliä ja päästään elokuvaa syvällisemmin kiinni kunkin hahmon kokemuksiin suhteessa Rustyyn ja häntä koskeviin syytöksiin. Ensimmäinen jakso etenee kuitenkin niin vauhdilla, että hämmästelin mitä käänteitä tekijät ovat kehitelleet, kun elokuvan materiaalista ehdittiin käyttää ehkä noin puolet. David E. Kelley on tuonut tarinan nykyaikaan moneltakin osin, mutta esimerkiksi hahmojen nimet on säilytetty ymmärrettävistä syistä, mutta ne kuulostavat auttamattoman vanhentuneilta. Tarinaan on tehty selkeitä muutoksia, jotka aiheuttivat itsessäni ärtymystä, mutta toki ne mahdollistavat erilaisia, dramaattisempiakin juonenkäänteitä. 

Elokuvassa Carolyn Polhemus on upea, laskelmoiva kaunotar, joka viettelee miehiä edetäkseen urallaan. Sarjan versio Carolynista on huomattavasti arkisempi ja valjumpi, perheenäiti, josta löytyy kyllä ruutia niin työssään syyttäjänä kuin salarakkaana, mutta joka ei häikäise ulkonäöllään tai persoonallaan. Sen sijaan Kelley on lisännyt tarinaan raflaavuutta esimerkiksi raaemmalta ja verisemmältä näyttävällä murhalla ja lukuisilla ronskeilla seksikohtauksilla. 90-luvun elokuva ei verellä tai seksillä mässäile ja kokonaisuus luottaa enemmän aistikkuuteen ja tyylikkyyteen. Tätä jäin kaipaamaan sarjassa ja epäilen, että ehkä pidän elokuvasta liikaa kyetäkseni nauttimaan kunnolla sarjan annista. 

Ohjaajat Greg Yaitanes ja Anne Sewitsky ovat kokeneita tekijöitä, etenkin ensin mainittu. Yaitanes, yksi Twitterin alkuperäisistä rahoittajista ja House -sarjasta vuonna 2008 Emmy -palkinnon saanut ohjaaja tunnetaan myös sarjoista Lost, Prison Break, Grey’s Anatomy ja House of the Dragon. Sewitsky, norjalainen elokuvaohjaaja, on ohjannut yhden jakson sarjaan Black Mirror ja BBC:n historiallisen draamasarjan A Very British Scandal vuonna 2021. Presumed Innocent -sarjan ohjaus on tasalaatuista työtä, jonka päävastuu lepää Yaitanesin harteilla, sillä hän on ohjannut kahdeksasta jaksosta viisi. Sewitsky on saanut kunnian ohjata kaksi alun jaksoa ja sarjan lopetuksen.

Reilut 40 minuuttia kestävät jaksot etenevät turhan verkkaisesti ja kokonaisuutta olisi voinut tiivistää intensiteetin säilyttämiseksi. Koska kyseessä on sarja ja aikaa enemmän, venytetään tarinaa vähän joka suuntaan mikä sai oman mielenkiintoni hetkittäin lopahtamaan eikä hahmoista synny siltikään merkittävästi syvempää tulkintaa. David E. Kelley ja käsikirjoittajakaverinsa Miki Johnson ja Sharr White eivät saa pidettyä juonen lukuisia lankoja käsissään riittävän napakasti. Itse oikeudenkäynti sen sijaan on mielenkiintoista katsottavaa ja tuo uutta ryhtiä kokonaisuuteen ja sen vuoksi sarjan jaksot paranevat loppua kohden. 

Vaikka tarinankerronta tökkii niin sarja näyttää hyvältä ja on teknisesti laadukas. Kuvaus rakentaa intiimin ja synkän tunnelman kuvakokojen (paljon lähikuvia) ja kerronnallisen valaistuksen avulla, jota aavemainen musiikki tukee niukan tehokkaasti. Hetkittäin se muistuttaa Joker -elokuvan (2019) scorea, joka on Oscarin voittaneen Hildur Gudnadóttirin käsialaa.

Näyttelijöiden suhteen sarja on keskinkertainen. Jake Gyllenhaal sortuu ylinäyttelemiseen ja yhden ilmeen esittämiseen, mutta ei silti ärsytä liiaksi. Hän ja vaimoaan esittävä Ruth Negga ovat täysin epäsopiva pari, jonka väliltä ei kemiaa löydy nimeksikään eikä Sabichin perheenjäsenet ylipäänsä onnistu luomaan illuusiota oikeasta perheestä. Uskottavimman roolityön tekee kokenut näyttelijä Bill Camp Raymond Horganina. 

Presumed Innocent ei lunastanut odotuksia, joita itselläni oli sarjaa kohtaan, mutta katselukokemus oli silti kohtuullinen. Jos olet elokuvan fani niin kannattaa varautua mahdollisiin ristiriitaisiin tunteisiin. Heinäkuussa ilmoitettiin, että sarja on uusittu kakkoskaudelle. Mielenkiintoinen ratkaisu, jonka toimivuus jää nähtäväksi.

                                     ⭐️⭐️⭐️

       Kuva ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org