Kahdesti kadotettu tytär (2024)

                            

Netflixin uutukainen true-crime-dokumentti kertoo peräänantamattoman äidin valtavasta halusta löytää adoptoitavaksi antamansa tytär, joka katosi vuonna 1989. Ohjaaja Ryan White jatkaa onnistuneiden Netflix -dokumenttien sarjaansa, sillä mieheltä ilmestyi viime vuonna Pamela, a Love Story, joka kertoo hyvin kiinnostavasti Pamela Andersonin urasta ja elämästä ansaiten Emmy -ehdokkuuden. 

Kahdesti kadotetun tyttären tuottajatiimiin on saatu Oscar-voittaja, näyttelijä Charlize Theron, joka myös promoaa dokumenttia, mutta yllätyksekseni Theronin perustama tuotantoyhtiö Denver & Delilah Productions Inc ei ole kuitenkaan osallistunut tähän projektiin. 

Alkuperäiskielellä Into the Fire: The Lost Daughter koostuu kahdesta reilun tunnin jaksosta, jotka valottavat 14-vuotiaana Michiganissa kadonneen Aundria Michelle Bowmanin etsintöjen moninaisia ja järkyttäviä vaiheita.  

Cathy Terkanian tuli raskaaksi 16-vuotiaana ja päätti antaa 9-kuukautisen lapsensa Alexiksen, sittemmin Aundrian, adoptoitavaksi. Kyseessä oli suljettu adoptio, jolloin biologiselle vanhemmalle ei anneta tietoa lapsesta. Adoptiovanhemmiksi valikoituivat Brenda ja Dennis Bowman, uskovainen aviopari, joka asusti Hamiltonissa, Michiganissa ja sai myöhemmin oman biologisen tyttärensä.  

 

Kymmeniä vuosia myöhemmin adoptiotoimisto otti Cathyyn yhteyttä erään murhatutkimuksen yhteydessä ja samalla ilmeni, että Aundria oli kadonnut vuonna 1989. Samassa syssyssä oli hävinnyt myös 100 dollaria vanhempien rahoja ja näytti siltä, että tyttö on karannut kotoaan.

Cathy päättää lähteä selvittämään itsenäisesti tyttärensä katoamista ja saa avukseen muitakin tapauksesta kiinnostuneita. Dokumentti saa melko nopeasti karmivia piirteitä johtuen adoptioisä Dennis Bowmanin taustoista ja täytyy todeta, ettei adoptioprosessi 1970-luvulla ole ollut kovin häävi ja perusteellinen verrattuna tähän päivään. 

Kaipasin dokumentin alussa adoptiovanhempien Brendan ja Dennisin haastattelua, sillä heitä kuullaan vain nauhalta kertomassa elämästään Aundrian kanssa, mutta toteutukselle on syynsä niin kuin myöhemmin selviää. Mukana on muuten oikein hyvä määrä haastateltavia, valokuvia, videomateriaalia ja vain vähän rekonstruktioita, joten kiinnostavia todistajia ja aineistoa riittää. 

Dokumentti on aika tavanomaisesti kerrottu true-crime-tarina, mutta toki hirvittävä sellainen. Ihmisen kykenevyys äärimmäiseen pahuuteen tulee jälleen kerran todistetuksi ja aiheuttaa suoranaisen pahan olon. Tällä tarinalla on onneksi loppu eikä mysteeri jää ilmaan leijumaan. 

Aundrian tarina on vanhemmuuden irvikuva eikä tällaista soisi käyvän kenellekään. Dokumentti antaa tytölle äänen, mutta se peittyy liikaa nokittelevien ja melskaavien vanhempien alle, jotka hylkäsivät lapsensa.  

Vaikka dokumenttia mainostetaan Cathyn kasvoilla, jää hänen roolinsa lopulta hieman sivuseikaksi, sillä poliisit ottavat Dennisin tutkittavakseen, mutta Cathyn isoimpia ansioita on äidinvaisto, joka osuu käsittämättömällä tavalla oikeaan, vieläpä kahdesti sekä tietysti uskomaton sisukkuus, joka näyttäytyy Bowmaneille päällekäyvänä häiriköintinä. 

Kahdesti kadotettu tytär kauhistuttaa ja surettaa, mutta antaa myös lohtua siitä, että Aundrian tarina sai lopulta päätöksensä. 

                                  ⭐️⭐️⭐️⭐️

         Kuva ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org