Voi pojat mikä ilta! Tänään pääsin kokemaan Tiina Lymin upean Myrskyluodon Maija -elokuvan uudestaan, mutta tällä kertaa elokuvakonserttina Musiikkitalossa, jossa Lauri Porran säveltämän musiikki soitti vastustamattoman hienosti Vantaan Viihdeorkesteri.
Tämän vuoden tammikuussa ensi-iltansa saanut Myrskyluodon Maija on tällä hetkellä vuoden 2024 katsotuin elokuva reilulla 460000 katsojalla. Ei ihme, että elokuva on kiinnostanut suomalaisia ja toinen katselukerta vain vahvisti mielipidettäni: Myrskyluodon Maija on mestariteos.
Olen onnellinen, että sain loppuunmyytyyn konsertti-iltaan vielä lipun vaikkei paikkani ollutkaan ergonomian kannalta parhaasta päästä. Ennen elokuvaa kuuntelin monen muunkin ympärillämi miettivän ihmeissään mitä kolmesta valkokangasta katsoa ja eittämättä omalta paikaltani parhaiten katsottava kangas oli vasemmassa reunassa ja vieläpä yläviistossa. Niska ei ihan tykännyt, mutta kylläpä tuon kolme tuntia pärjäsi, sillä halusin seurata erityisesti orkesteria työssään.
Konsertin aluksi koettiin iloinen yllätys, kun elokuvan ohjannut Tiina Lymi ja Maijan roolin näytellyt valovoimainen Amanda Jansson saapuivat tervehtimään ja kiittämään yleisöä. Molemmat lausuivat muutaman sanasen ja Lymi otti kantaa hallituksen leikkaussuunnitelmiin toteamalla, että kulttuuri näyttää kiinnostavan ihmisiä, mikä kirvoitti isot aplodit.
Elokuvakonsertti oli itsessään todella kiinnostava elämys. Onneksi olin nähnyt elokuvan jo kertaalleen, sillä pystyin keskittymään paremmin orkesterin työskentelyn seuraamiseen.
Lauri Porran säveltämä musiikki on ilmavan porailevaa, hetkittäin kansanmusiikkivaikutteista ja jousisoitinvetoista. Musiikki on sekä valtavan herkkää että vahvaa ja ilon ja surun sävelet väreilevät kauniisti sen soinnuissa.
Porra on itse basisti mikä lienee vaikuttanut siihen, että etenkin sellistit saivat tilaisuuden loistaa ja antaa sielukkaan soittimensa laulaa. Vaskipuhaltajilla oli selkeästi vähiten töitä, mutta kun vasket tulivat mukaan, oli se selvä merkki vaarasta elokuvassa.
Vantaan Viihdeorkesteri soitti hurjan hienosti. Kapellimestari Eero Lehtimäen oli tosin hieman haastavaa johtaa elokuvan alkuvaiheilla, kun hän ei ilmeisesti kuullut monitoreistaan riittävän hyvin ja musiikki meni lievästi eri tempossa kuin elokuvassa tahtia taputtavat ihmiset. Tämä vain osoittaa sen miten herkästä kokonaisuudesta on kyse, kun musiikki soitetaan erikseen elokuvasta irrotettuna.
Huomasin myös, että näin elokuvakonserttina toteutettuna musiikki korostui hieman liikaa mikä vahvistaa elokuvamusiikin osalta tärkeän pointin: musiikki on aina alisteinen suhteessa kuvaan. Jos musiikki tulee liian vahvasti esille se vie huomion itse elokuvalta. Tottakai tässä illassa olikin tarkoituksena tuoda Porran kaunis score esille, mutta minulla oli alussa hieman totuttelemista konseptiin.
Elokuvaillan huipensi lopussa kuultava Lasse Mårtenssonin Myrskyluodon Maija ja viimeistään siinä vaiheessa aukesi kyynelkanavat myös allekirjoittaneelta. Orkesteri soitti klassikon niin tunteella ja taitavasti, että en voinut muuta kuin ihailla.
Suosittelen mitä lämpimämmin menemään elokuvakonserttiin ja kokemaan erilaisen tavan katsoa elokuvaa! Joulun aikoihin esitetään Lumiukko -elokuvaa useammalla paikkakunnalla ja toivon todella, että tämä konsepti saa Suomessa enemmän jalansijaa tulevaisuudessa. Mikä kotimainen elokuva voitaisi esittää näin seuraavaksi?
Kommentit
Lähetä kommentti