What They Had (2018)
Perhe joutuu kohtaamaan äidin muistisairauden myötä menneisyyden eripurat ja nykyisyyden haasteet. Luopumisen tuska koetaan sydän karrella toisilta oppien elämän jatkaessa kulkuaan. Runollinen ja haikea elokuva on kaunis kokemus.
Ohjaus: Elizabeth Chomko
Käsikirjoitus: Elizabeth Chomko
Näyttelijät: Hilary Swank, Michael Shannon, Robert Forster, Blythe Danner
Lajityyppi: draama
Kesto: 1 t 40 min
What They Had on pienimuotoinen, kelpo draama, joka havahduttaa pohtimaan elämän rajallisuutta ja läheisen vakavan sairastuminen vaikutuksia koko perheeseen. Mukaan on saatu neljä taidokasta näyttelijää, joiden herkät suoritukset saavat tarinan heräämään eloon.
Ruth Everhardt karkaa keskellä jouluaattoyötä vaeltelemaan pikkukengissään Chicagon lumisille kaduille. Hänen itsepäinen aviomiehensä Norbert ei suostu hyväksymään, että Ruthilla on koko ajan paheneva muistisairaus eikä hän suostu lastensa Bridgetin ja Nickyn pyyntöön laittaa äitinsä hoitokotiin.
Kaliforniassa perheineen asuva Bridget saapuu opiskeluhaasteiden parissa kipuilevan tyttärensä Emman kanssa lapsuudenkotiinsa auttamaan veljeään Nickyä vakuuttamaan isänsä siitä, että äiti Ruth on todellakin sairas. Samalla tulee käsiteltyä perheenjäsenten välisiä kitkoja, salaisuuksia ja etenkin lapsiltaan liikaa vaatineen isän aiheuttamia traumoja, joista on syntynyt jo ylisukupolvinen taakka. Elämä järjestää lisäyllätyksiä Everhardtin klaanille eikä jatku kenenkään osalta entisellään.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Elizabeth Chomko (s. 1981) tunnetaan parhaiten tästä esikoiselokuvastaan, mutta hän on lisäksi näyttelijä mikä selittänee sen, miksi hän on saanut elokuvansa tähdistä niin hienot roolisuoritukset irti. What They Had sai ensi-iltansa Sundancen elokuvafestivaaleilla ja on voittanut myös muutamia palkintoja.
Alzheimerin ja muiden muistisairauksien määrän lisääntyminen on valitettava tosiasia ja teeman käsittely elokuvana tärkeä ja valistuksellinen valinta. Vaikeinta läheisille lienee huomata sairauden aiheuttamat, usein hitaasti tapahtuvat muutokset, mutta myös myöntää oma voimattomuutensa etenevän sairauden edessä. Etenkin jälkimmäistä näkökulmaa Chomko käsittelee raa’an rehellisesti ja silti empaattisesti.
Kommentit
Lähetä kommentti