Hachiko -tarina uskollisuudesta (2009)

                                    

Yksi parhaista koiraelokuvista mitä olen nähnyt! Sydämeenkäyvää ja hellyyttävää draamaa ei pysty kuivin silmin katsomaan eikä mahdollinen koirakuume ainakaan pääse hellittämään.  

Ohjaus: Lasse Hallström

Käsikirjoitus: Stephen P. Lindsey

Näyttelijät: Richard Gerr, Joan Allen, Erick Avari, Jason Alexander

Lajityyppi: draama

Kesto: 1 t 33 min

Lasse Hallström (What’s Eating Gilpert Grape ja Chocolat) tarttui tosielämän tarinaan Japanissa vuosina 1923-1935 eläneestä Hachikō -koirasta, joka odotti Sibuyan juna-asemalla yhdeksän vuotta omistajaansa, joka menehtyi vuonna 1925. Kyseisen aseman edustalta löytyy koiran muistoksi pystytetty pronssipatsas ja Kaneto Shindo teki Hachikōsta elokuvan vuonna 1987. 

Rhode Islandin maisemiin siirretty draama kertoo professori Parker Wilsonista, joka huomaa juna-asemalle eksyneen koiran ja vaikka hän yrittää löytää karvaiselle kaverille uuden kodin, on Akito -rotua oleva Hachi-koira valinnut Parkerin isännäkseen. (Hachi muuten tarkoittaa japaniksi kahdeksaa, jota pidetään onnennumerona). 

Professorin vaimo Cate ei innostu lemmikistä, muttei voi olla huomaamatta miten läheiset Hachista ja Parkerista tulee. Joka aamu Parkerin lähtiessä junalla töihin tulee Hachi mukaan saattamaan ja odottaa koko päivän asemalla isäntäänsä, kunnes eräänä päivänä tämä ei tule enää kotiin. Ikuisesti uskollinen Hachi odottaa siitä huolimatta menehtynyttä Parkeria juna-asemalla päivittäin omaan kuolemaansa saakka. 

Kyyneliin herkistävä elokuva on surumielisestä tarinastaan huolimatta kepeä ja lämminhenkinen katselukokemus. Olen nähnyt Hachikon jo aiemmin ja siitä jäi niin sydämellinen muistikuva, että ostin elokuvan divarista omaan hyllyyni. Koiraihmisen näkökulmasta tarina sykähdyttää ja osoittaa vahvasti sen, miten karvakuonosta tulee tärkeä perheenjäsen. 

Vaikka tarina koskettaa niin elokuva ei kuitenkaan luisu melodraaman puolelle. Puoleentoista tuntiin tiivistetty kokonaisuus jopa ennemmin pidättelee liiallisia tunteenpurkauksia ja haluaa pysytellä hyväntuulisena elokuvana. Hallström kyllä taitaa tällaisen tyylin ja esimerkiksi Chocolat -elokuva on täydellisen nautittava hyvän mielen leffa. 

Richard Gere näyttää nauttineen aidosti Hachin seurasta, sillä kukapa ei näin söpöön koiraan voisi olla ihastumatta. Joan Allen Caten roolissa saa pysytellä hieman kolkkona sivustaseuraajana, vaikka pariskunnalla on elokuvassa toki omat romanttiset hetkensä. 

Elokuva jää melko pinnalliseksi ja yksitoikkoiseksi kuvaukseksi uskollisesta ystävyydestä. Hetkittäin syntyy jopa turhan hätäinen vaikutelma, kun kohtauksista kiirehditään pois jo seuraavaan. Esimerkiksi Caten vastahakoisuutta koiraa kohtaan ei käsitellä oikeastaan mitenkään ja torjuva asenne näyttäytyy jotenkin mustasukkaisena käytöksenä. Hahmojen motiiveihin ei käytetä riittävästi aikaa. 

Turhat tai tarpeellisetkin selitykset on siis jätetty pois, mutta suoraviivainen ohjaustyö jää silti ehdottomasti plussan puolelle kiitos valloittavan Hachin ja uskomattoman tarinan. Koira voi siis todellakin olla ihmisen paras ystävä!

                                    ⭐️⭐️⭐️

       Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org