Vortex (2021)

                             

Elämän rajallisuutta, läheisen muistisairauden armottomuutta ja vanhempien menetystä käsittelevä Vortex kuvastaa elokuvantekijä Gaspar Noén henkilökohtaisia kokemuksia. Tyyliltään dokumentaarinen  ja pääosin improvisoitu draama on vähäeleisen realistinen ja lienee Noén helpoiten lähestyttävä teos.

Ohjaus: Gaspar Noé

Käsikirjoitus: Gaspar Noé

Näyttelijät: Dario Argento, Françoise Lebrun, Alex Lutz

Lajityyppi: psykologinen draama

Kesto: 2 t 22 min

Muun muassa Irreversible (2002) ja Enter the Void (2009) elokuvien tekijän Gaspar Noén uusin psykologinen draama on saanut inspiraationsa ohjaajan äidin dementiasta ja Gasparin omasta lähes kuolemaan johtaneesta aivoverenvuodosta. Noé tunnetaan äärimmäisyyksiin vievästä tyylistään, joka sisältää paljon seksuaalista ja väkivaltaista kuvastoa, joista ensimmäisenä tulee väistämättä mieleen kuuluisa raiskauskohtaus Irrversible -elokuvassa, jossa on muutenkin pahoinvointia aiheuttavan raakaa väkivaltaa. 

Vortex poikkeaa Noén muusta tuotannosta edustaen  slow cinemaa eli pitkiä ottoja, minimalistista ja vähän kerrontaa sisältävää elokuvaa. Tyyli on dokumentaarinen ja kiinnostavinta teknisesti on kuvaus. Elokuvassa käytetään pääsääntöisesti jaettua ruutua, jolloin tilanteita pystyy seuraamaan eri henkilöiden näkökulmasta. Tämä tuntuu alkuun myös haastavalta, kun huomio jakautuu useampaan kohtaan ruutua, kun yleensä katsotaan keskelle kuvaa, mutta tyyliin tottuu nopeasti.  

Vuonna 1940 syntynyt Dario Argento, kuuluisa italialainen kauhuelokuvaohjaaja, ”Master of Horror”, tekee elokuvassa ensimmäisen pääroolinsa Lui -nimisenä miehenä, joka kirjoittaa kirjaa elokuvista ja unelmista. Hän on huolissaan eläköityneestä psykiatrivaimostaan Ellesta, sillä tämän dementia on selvästi jo pitkälle edennyt. Lui ei ole kuitenkaan halunnut kertoa tilanteesta kenellekään, kunnes kutsuu pariskunnan pojan Stéphanen ja lapsenlapsensa Kikin kylään. 

Lui itse kärsii sydänvaivoista ja Stéphane päihdeongelmasta. Poika anelee vanhempiaan muuttamaan hoitokotiin, mutta Lui ei ole halukas luopumaan kodistaan ja tavaroistaan. Elokuvassa ei selviä tapahtumien tarkempi aikaväli, mutta loppupuolelle elokuvaa Lui saa kohtalokkaan sydänkohtauksen, Elle kuolee kenties oman käden kautta sänkyynsä ja Stéphane sortuu uudestaan huumeisiin. Tällä tarinalla ei onnellista loppua vaan tarkoituksena tuntuu olevan ennemminkin lyödä katsojalta ilmat pihalle hyvin realistisella ja masentavalla lähestymistavalla. 

Vortex, joka tarkoittaa pyörrettä tai tässä tapauksessa loppumatonta kurimusta, ei päästä katsojaansa helpolla, mutta arvostan Noén pehmittelemätön tyyliä. Elokuvan aihe on surullisen ajankohtainen ja ihailen aitouden tuntua, joka on tavoitettu varmasti improvisoimisen avulla. 

Olen katsonut viime vuosina useamman muistisairauksiin liittyvän elokuvan kuten Still Alice (2014), joka valottaa etenkin Alzheimeriin poikkeuksellisen nuorena sairastuneen Alicen omaa näkökulmaa, What They Had - draaman (2018), jossa perhe joutuu kohtaamaan äitinsä sairastumisen ja dokumentin The Eternal Memory (2023), joka on valoisa ja kaunis tosielämän kuvaus avioparista, jonka toisella osapuolella, Augustolla, todetaan Alzheimer ja jota vaimo Paulina hoitaa yhdeksän vuoden ajan tämän kuolemaan saakka. 

Noén elokuva on sekoitus kahta jälkimmäisenä mainittua ja vaikka reilu kahden tunnin pituus meinaa välillä hieman puuduttaa, on Vortex hieno ja syvälle iskevä kuvaus ihmisen vanhenemisesta, sairauksien vaikutuksista elämään ja kuolemasta, joka vääjäämättömästi saavuttaa meidät jokaisen. 

Näyttelijät ja etenkin Argento tekevät elokuvasta sen mitä se on. Heidän emotionaalinen läsnäolonsa ja heittäytymisensä on niin uskomattoman vahvaa, että oikeasti luulee katsovansa tosielämän hahmoja pohtimassa miten pärjätä sairauksien aiheuttamien haasteiden kanssa ja miten viettää elämänsä viime hetket. 

Vortex oli itselleni odottamisen väärti ja turvallinen katsoa, kun ei tarvinnut jännittää Noélle tyypillistä väkivaltaa. Silti kokemus ei jättänyt kylmäksi vaan elämän rajallisuuden pohdinta jäi pyörimään mielessä. Elokuva toimii ikään kuin herätyksenä, jonka tyyppisen Noé lienee itse kokenut lähes kuolemaan johtaneen sairauskohtauksensa myötä. 

                                   ⭐️⭐️⭐️⭐️

        Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org