Vuokraperheet (2024)

                             

Mitä jos voisit vuokrata itsellesi ystävän, treffikumppanin tai lapsellesi isän? Mieleen kummittelemaan jäävä elokuva perheenjäseniä vuokraavasta firmasta on melankolinen kokemus, mutta hurjan tärkeä aiheeltaan. 

Ohjaus: Takehito Sakamoto

Käsikirjoitus: Takehito Sakamoto, Yuuki Nakamura, Atsuki Miyazawa, Kazuhiko Tsuchiya

Näyttelijät: Shun Shioya, Nanami Kawakami, Yua Shiraishi, Denden 

Lajityyppi: Draama

Kesto: 1 t 47 min

Kotimainen yhtiö TabiCine (tabi tarkoittaa japaniksi matkaa) tuo Suomeen japanilaisia elokuvia ja tulevana perjantaina 11.10.2024 on vuorossa Vuokraperheet -draama, jonka kiehtova ja tunteisiin vetoava tarina on vahvasti kiinni ajassa. Yksinäisyys ja ihmissuhteiden puute lisääntyvät jatkuvasti eikä somen enemmän ja vähemmän teennäinen maailma pysty millään korvaamaan aitoja ihmiskontakteja, joita moni kaipaa elämäänsä kipeästi. 

Takehito Sakamoton elokuva pohtii vastauksia tähän dilemmaan ja onnistuu herättämään paljon ajatuksia ja moraalista pohdintaa tällä kertaa kyseessä olevasta ”hieman” erilaisesta henkilöstövuokrauksesta. 

Kenta Mikami, näyttelijä-malli, on perustanut reilut kymmenen vuotta aiemmin Human Rental -perheenjäsenten vuokrausfirman, jolle riittää jatkuvasti kysyntää. Maksamalla 20000 jeniä saa vuokrata henkilön neljän tunnin ajaksi. Pääosin asiakkaat tarvitsevat häävieraita, äitejä ja isejä. Kyseessä ei kuitenkaan ole maksullinen seuralainen treffikumppanin vuokrauksen ollessa kyseessä, sillä maksimissaan kädestäpitäminen on sallittua. Vuokraustoimintaan liittyy kuitenkin ongelmia, sillä osa asiakkaista addiktoituu palveluun, jolloin tosielämä ja valhe sekoittuvat.

Mikamin halu auttaa ihmisiä on vilpitön ja kaunis, mutta onko kyseessä silti hyvin kyseenalainen ammattivalehtelu, jonka avulla saatetaan aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä?

Elokuvassa esitellään erilaisia ihmiskohtaloita ja heidän tarpeitaan vuokrauspalvelulle, mutta erityisen koskettavia ovat alun ja lopun isättömien tyttölasten tarinat. Vuokrattu varaisä tuo kyllä iloa ja turvaa, mutta miten käy, kun lapselle pitää jossain vaiheessa kertoa totuus? Ja entä jos ei kerro?

Ihmisille markkinoidaan myös niin sanottuja hyvää oloa ja onnellisuutta tuottavia elämänkokemuksia, kuten hyvin amerikkalaishenkisen oloisia syntymäpäiväjuhlia vuokrattujen ystävien kanssa vietettynä. 

Ohjaaja Takehito Sakamoto yhdessä käsikirjoittajatiiminsä kanssa ovat luoneet puhuttelevan elokuvan, jonka eri näkökulmia jää pyörittelemään mielessään. Olisiko itsellä tarvetta vuokratulle perheenjäsenelle? Ja jos olisi niin hyödyntäisinkö tällaista palvelua?

Ongelmia tulee viimeistään siinä kohtaa, kun kuvioon sotketaan enemmän ihmisiä ja etenkin lapsia, joilla ei ole valinnan mahdollisuutta tilanteessa vaan he jäävät aikuisten omien halujen ja kulissien ylläpitämisen uhreiksi. 

Vuokraperheet on pehmeän utuisesti kuvattu, mistä syntyy omanlaisensa, uniikki tunnelma. Kuin katselisi lempeää unta. Samalla japanilainen kulttuuri ja etenkin Tokion maisemat tulevat tutummaksi. Eittämättä matkailumainoksen suuntaan vivahtava dokumentaarinen tyyli tuntui hetkittäin kaupalliselta ja pinnalliseltakin, mutta sai silti itseni unelmoimaan matkasta Japaniin. 

Yksinkertaisen haaveellinen pianomusiikki säestää tapahtumia vain tarvittaessa, juuri sopivan määrän olematta imelää. Kaiken kaikkiaan elokuvan toteutus on pidättyväistä, mutta kaunista.

Pääosanäyttelijä Shun Shioya on valovoimainen ja tulkitsee Mikamin toisaalta liikemies ja toisaalta vuokratun henkilön rooleja hienosti elokuvan hehkuvana sydämenä. Nuorta Nanokoa esittävä Yua Shiraishi viehättää myös herkkyydellään. 

Vuokraperheet edustaa modernia japanilaista elokuvaa ja täytyy sanoa, että tällaisia teoksia soisin tuotavan lisää Suomen valkokankaille. Universaaleja ilmiöitä uusin silmin tarkasteltuna ja ripauksella japanilaista eksotiikkaa. 

                                  ⭐️⭐️⭐️⭐️

                     Kuvat ja tiedot: tabicine.fi