Wicked (2024)

                                 

Maaliskuussa Broadwaylla Wickedin nähneenä katselin elokuvaa erityisen kriittisin silmin. Musikaalin filmatisointi ei vedä vertoja näyttämöversiolle, vaikka sillä on toki ansionsa. 

Ohjaus: Jon M. Chu

Käsikirjoitus: Winnie Holzman, Dana Fox

Näyttelijät: Cynthia Erivo, Ariana Grande, Jonathan Bailey, Ethan Slater, Bowen Yang, Marissa Bode, Peter Dinklage, Michelle Yeoh, Jeff Goldblum

Lajityyppi: musikaali/fantasia

Kesto: 2 t 40 min

Wicked -musikaalin laulut ovat soineet päässäni jo viikkoja ja vihdoin pääsin kokemaan Broadway menestyksen elokuvaversion. Itselleni elokuva on ollut vuoden odotetuin johtuen maaliskuussa New Yorkin matkalla nähdystä musikaaliesityksestä, jonka vaikutus oli järisyttävä.

Wicked on esiosa Ihmemaa Oz -elokuvalle vuodelta 1939, jonka pääosassa valloittaa Judy Garland. 2000-luvun alussa syntynyt hittimusikaali juontaa juurensa L. Frank Baumin romaanista The Wonderful Wizard of Oz (1900) ja tästä inspiraationsa saaneen Gregory Maguiren kirjasta Wicked: The Life and Times of the Wicked Witch of the West (1995). Itse musikaalin käsikirjoitus on Stephen Schwartzin ja Winnie Holzmannin käsialaa, joista jälkimmäinen on ollut mukana kirjoittamassa myös elokuvakäsikirjoitusta. 

Wicked, jonka ensi hetkillä itse asiassa vilahtaa Dorothy ystävineen kävelemässä keltaista tiilitietä pitkin Smaragdikaupunkiin, alkaa Lännen ilkeän noidan kuoleman juhlinnalla. Pohjoisen hyvä noita Glinda saapuu vahvistamaan kuolinviestin, mutta joutuu yllättäen aloittamaan menneiden muistelun vastatessaan kysymykseen siitä oliko hän itse asiassa Elphaban eli Lännen ilkeän noidan ystävä. 

Wicked -musikaali on pyörinyt Broadwaylla jo yli kaksikymmentä vuotta ja sen pääosissa hurmasi ansiokkaasti alun perin Kristin Chenoweth Glindana ja Idina Menzel Elphabana. Odotukseni elokuvan suhteen olivat korkealla, mutta silti maltilliset, sillä musikaalin toteutus näyttämöllä oli henkeäsalpaavan hieno eikä sellaista vaikutusta ole helppo toistaa elokuvan keinoin. 

Elphaba Thropp on väärinymmärretty ja vihreän ihonvärinsä vuoksi hyljeksitty nuori nainen, jolla on muista poikkeava levitaation lahja, voima saada esineet leijumaan. Galinda Upland, myöhemmin Glinda, taas on hemmoteltu ja suosittu kaunotar, joka haluaisi olla erityinen noita, mutta joka ei ole vielä löytänyt itseään ja oikeaa lahjakkuuttaan. Kaksikosta tulee vastoin tahtoaan kämppikset Shizzin yliopistossa ja lopulta odottamattomat ystävykset.

Pääosiin on valittu kansainvälinen poptähti Ariana Grande ja palkittu näyttelijä-laulaja Cynthia Erivo. Ariana Granden tulkinta Glindasta ilahduttaa positiivisesti, sillä hänestä löytyy juuri oikeanlainen blondi komedienne. Heleä sopraanoääni on myös naulan kantaan, mutta jäin kaipaamaan silti ääneen syvyyttä ja sitä kautta enemmän voimaa. Glindan höpsö ja legendaarinen Popular -kappale onnistuu Arianalta täydellisesti.  

Brittiläinen Cynthia Erivo on huikea. Hän lunastaa odotukset etenkin laulullisesti. Elphaban hahmo on moniuloitteisempi kuin Glindan ja Erivo vakuuttaa herkkyydellään. Elphaban kuuluisin laulunumero Defying Gravity kajahtaa upeasti ja vaikka laulua on ärsyttävästi pätkitty liikaa, on elokuvan loppukohtaus lähes kolmen tunnin pituisen ykkösosan parasta antia.

Broadway-musikaalin kesto on sama kuin elokuvan, joka tosiaan on jaettu kahteen osaan. Ratkaisu tuntuu totaaliselta rahastukselta ja kakkososan odottaminen vuoden ajan pitkältä. Tässä tapauksessa olisin suonut kokonaisuuden mahtuvan yhden elokuvan raameihin. 

Ohjaaja Jon M. Chu (Crazy Rich Asians, In the Heights) on tottunut tekemään musiikilla ja tanssilla höystettyjä elokuvia. Tasokkaasta työstä huolimatta Wicked herää eloon käytännössä vasta synkempien sävyjen ja jännityksen myötä, sillä hahmoihin tutustumiseen ja taustojen selvittelyyn menee rutkasti aikaa. 

Elokuva on melko uskollinen musikaalin tarinalle. Wicked tarkastelee pahuuden olemusta. Onko se synnynnäistä vai ympäristön muovaama ominaisuus? Tarinassa eläimiin kohdistuu julmuutta, joka saa oikeudenmukaisen Elphaban nousemaan pahuutta vastaan. Se kääntyy häntä vastaan, joten kuka oikeastaan onkaan tarinan pahis?

Wicked näyttää visuaalisesti harmillisen lavastemaiselta ja ontolta. Tietokonetehosteet eivät ole kovin kummoisia ja kun niitä on selkeästi käytetty paljon, huokuu keinotekoisuus yksinkertaisesti liikaa lopputuloksesta. Edes mekaaninen Ozin Velho ei onnistu pelottamaan samalla tavalla kuin näyttämöllä, jossa se sai suorastaan hätkähtämään penkissä ja olin oikeasti kauhistunut. Jeff Goldblum on muuten sopiva valinta Ozin Velhoksi.

On hienoa, että menestysmusikaali on saatu valkokankaalle suuren yleisön katsottavaksi ja toivon mukaan se tuo Wickedille uusia faneja. Vaikka filmatisointi ei olekaan niin loistokas ja vetävä kuin toivoin, on se silti hyvin näytelty ja musiikkinumerot tekevät vaikutuksen. 

                                      ⭐️⭐️⭐️

        Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org