Nightbitch (2024)

                                

Huikea Amy Adams näyttelee äitiä, joka kipuilee naiseutensa ja vanhemmuuden ristiaallokossa perin juurin alkukantaisesti. Hän nimittäin alkaa muuttua koiraksi ulkoisesti mutta etenkin käytökseltään. 

Ohjaus: Marielle Heller

Käsikirjoitus: Marielle Heller

Näyttelijät: Amy Adams, Scoot McNairy, Arleigh Snowden, Emmett Snowden, Zoë Chao, Mary Holland, Ella Thomas, Archana Rajan, Jessica Harper

Lajityyppi: kauhu/komedia

Kesto: 1 t 40 min

Rachel Yoderin samannimiseen kirjaan perustuva Nightbitch, suomennettuna Yönarttu, häkellyttää rehellisyydellään. Äitiyden haasteita tarkasteleva elokuva löytää uuden, ei niin siloitellun ja pullantuoksuisen tavan käsitellä aihetta. 

On kuvaavaa, että päähahmoa kutsutaan vain äidiksi, sillä hän on olemassa puhtaasti lapsestaan alati huolehtivana vanhempana. Oma elämä ja persoona ovat jääneet täysin taka-alalle eikä reissutyötä tekevästä aviomiehestä ole juurikaan apua lapsen hoitamisessa. 

Äiti on ollut lupaava ja rohkea taiteilija, joka on nyt omistautunut perheelleen. Muiden äitien seura ei kiinnosta ja arkipäivät tuntuvat loputtomalta toistolta, limbolta, josta ei ole poispääsyä. Kunnes äiti huomaa itsessään alkukantaisia, koiriin samaistuttavia voimia. 

Poikansa kanssa koiraa leikkivästä äidistä kuoriutuu esiin myös ulkoisia karvakaverin piirteitä ja lopulta reviiriään vahvasti puolustava, hetkittäin hyvinkin ärhäkkä hahmo. Herkullisimmat hetket elokuvassa syntyvätkin silloin, kun äiti kuvittelee sanovansa suorat sanat, muttei tietenkään voi, sillä se ei ole yleisesti hyväksyttävää. Myös silloin, kun koiramaiset elkeet ottavat vallan, saa katsoja suorastaan riemuita äidin rehellisyydestä. Me ihmiset kun emme useinkaan lipsu normeista vaan pidämme mieluummin pärjäämisen kulisseja yllä. 

Nightbitch käsittelee myös tasavertaista vanhemmuutta (tai sen puutetta) ja isän roolin merkitystä. Elokuvan pariskunta ei ole keskustellut tarpeistaan ja toiveistaan ennen kuin tilanne eskaloituu ja vaihtoehtona on enää etäisyyden otto. Isä on hieman tuntematon aikuinen pojalleen johtuen runsaasta poissaolostaan töiden takia, joten hän joutuu vasta asumuseron myötä rakentamaan suhteen lapseensa. 

Elokuvassa nähdään paljon kliseisiä tilanteita ja ne esitetään melko provosoivasti, mutta se juuri tekee tarinasta samaistuttavan ja niin kutkuttavan katsoa. Äidin suhtautuminen esimerkiksi kirjakakrut -vanhempi-lapsi-ryhmän toimintaan ja etenkin muihin vanhempiin on toisaalta odotetun torjuva, mutta juuri siksi niin hupaisa.  

Nightbitchissä kalisutetaan tehokkaasti normien kaltereita, mutta lopulta sovinnaisuus voittaa, mikä on tylsä valinta. Elokuvan loppu valuu siirappiseen ”lopulta kaikki on taas hyvin” -tilanteeseen kuin Ylen Satuhäät -ohjelmassa konsanaan. Katsojat luultavasti arvostavat onnellista loppua, mutta silti se tuntuu elokuvan heikoimmalta lenkiltä. 

Amy Adams ilahduttaa heittäytymiskyvyllään enkä voisi kuvitella ketään muuta äidin rooliin. Hänessä on juuri sopivaa normaaliutta, mitä hahmo vaatii ollakseen uskottava. 

Hellerin elokuva on kutkuttavan erilainen ja nautittavan rehti. Lopputulos on kuitenkin hieman epätasainen ja elokuvan jälkimmäinen puolisko liian siistitty, jotta elokuva kohoaisi erinomaisen puolelle. Nightbitch löytyy Disney +-palvelusta.

                                 ⭐️⭐️⭐️⭐️

      Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org