Kesäkirja (2024)

                                 

Kesäinen Suomen saaristo ja kolme sukupolvea yhdessä. Kaunis ja herkkä tarina menetyksestä toipumisesta ja yhteyden löytämisestä uudelleen. Täydellinen elokuvaelämys sille, joka kaipaa maadoittumista ja rauhaa. 

Ohjaus: Charlie McDowell

Käsikirjoitus: Robert Jones

Näyttelijät: Glenn Close, Emily Matthews, Anders Danielsen Lie

Lajityyppi: draama

Kesto: 1 t 35 min

Myönnettäköön heti aluksi etten ole lukenut Tove Janssonin Kesäkirjaa, johon elokuva perustuu, mutta toki sen voi lukea myös jälkikäteen ja tehdä vertailua toisinpäin.

Ohjaaja Andie McDowell on tehnyt hurmaavan elokuvan, joka on lämmin kunnianosoitus Tovelle ja tämän kirjalle. Kesäkirja valloittaa katsojansa jumalaisen kauniilla luonnon kuvauksella ja minimalistisen herkällä draamalla.

Sophia ja isänsä ovat lähteneet isoäidin kanssa viettämään yhteistä kesää mökille saaristoon. Isä tekee töitä kuvittamalla päivisin kirjaa, mutta Sophian ja isoäidin päivät täyttyvät perinteisistä kesän mökkipuuhista kuten uimisesta ja soutelusta. Rentous ja raukeus käyvät pidemmän päälle tylsäksi Sophialle, mutta myrsky ja pienet retket tuovat kaivattua vaihtelua. 

Isä ja tytär ovat menettäneet perheen äidin ja suru on etäännyttänyt heitä toisistaan. Viisas ja tyyni isoäiti toimii tärkeänä yhdistäjänä ja vakaana turvana molemmille. Hänen terveytensä ei kuitenkaan ole enää parhaassa kunnossa, mutta juuri siitä syystä isoäiti tuntuu ottavan yhteisistä hetkistä kaiken irti. 

Aloin kaivata elokuvaa katsoessani kovasti kesää, joka onneksi koittaa muutaman kuukauden päästä, mutta etenkin mummiani, jonka kuolemasta on kulunut kohta kolmekymmentä vuotta. Yhteinen aikamme jäi surullisen lyhyeksi ja olisi ollut ihanaa saada vielä jutella ja ihmetellä elämää yhdessä. 

Kolmen sukupolven yhteinen kesänvietto tuntuukin erityisen arvokkaalta Kesäkirjassa. Elokuva on virkistävää ja tarpeellista vastapainoa nykyaikaa vaivaavalle hektisyydelle, addiktoivien älylaitteiden dominanssille ja läsnäolon taidon rappeutumiselle. Antauduin puolentoista tunnin ajaksi täysin Suomen suvelle ja sen rauhoittaville maisemille. 

Elokuvan näyttelijätrio on kokonaisuudessaan onnistunut, mutta kyllä Glenn Close on omaa luokkaansa. Hänen tulkintansa isoäidistä on lempeä ja päästä varpaisiin elämänkokemusta täynnä. Close oli ottanut hahmoon vaikutteita omasta isoäidistään ja etenkin tämän kävelytyylistä. Ihailtavaa näyttelijälegendan työskentelyä! 

Kesäkirjalla on monia teknisiä ansioita, kuten kuvaus, ääni ja musiikki. Pakko hehkuttaa etenkin Hania Ranin sävellystyötä, jonka maalailevat sävelet täydentävät tunnelmaa hienovaraisesti. Ja kuullaanpa elokuvassa myös muutama kotimainen klassikkokappale. 

Kesäkirjasta ei ole mestariteokseksi, mutta siinä on taatusti oma viehätyksensä. Pienikin voi olla suurta ja tässä tapauksessa intiimi ja yksinkertainen on täydellistä. 

                                   ⭐️⭐️⭐️⭐️

       Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org