100 litraa sahtia (2025)

                                    

Tässä elokuvassa ei kuppiin syljetä! Teemu Nikin uutuuskomedia on räävitön sahtijahti, joka saa oman maksan kärvistelemään jo pelkästä katsomisesta. 

Ohjaus: Teemu Nikki

Käsikirjoitus: Teemu Nikki

Näyttelijät: Pirjo Lonka, Elina Knihtilä

Lajityyppi: Komedia

Kesto: 1 t 28 min

Suomen suvessa sattuu ja tapahtuu tai ainakin Sysmän seudulla. Turpeisen hiivasiskot Pirkko ja Taina jatkavat isänsä Väinön, useaan kertaan palkitun sahtimestarin, jalanjäljissä. Kun sisko Päivi tilaa siskoiltaan 100 litraa sahtia häihinsä, onnistuu juhlajuoma täydellisesti eli tulee kympin sahdit. Niin hyvää se on, että kaikki tulee myös juoduksi päivää ennen hääjuhlaa. Sahti on petollista, kun ei sen prosenttimäärästä voi olla varma. 

Mistäs sitten saadaan uudet sata litraa? Se onkin elokuvan mittainen seikkailu, jossa paljastuu myös sisarusten todella runsaan alkoholinkäytön syy: menneisyydessä tapahtunut auto-onnettomuus on vienyt Päivi-siskolta jalan ja sekä Taina että Pirkko ovat hukuttaneet syyllisyydestä aiheutuneita tunnon tuskiaan sahtiin. 

Käsikirjoittaja-ohjaaja Teemu Nikillä on suun myötäisen vinksahtanut tapa tarkastella maailmaa ja niin tälläkin kertaa. Moderni western naispääosatähdillä on hauska ratkaisu, joka tuo raikkautta muuten niin miehiseen länkkärigenreen. Muun muassa musiikki, tekstien fontit ja tietyt tarinalliset ratkaisut, kuten velkojen perintä, ovat westerneistä tuttuja elementtejä, joiden lisäksi Nikki tuo oman leimansa lajityyppiin esimerkiksi kääntämällä miesten ja naisten perinteisiä rooleja toisinpäin. 

Sysmästä kotoisin oleva Teemu Nikki tunnetaan muun muassa elokuvista Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia (2021) ja Räkä ja Roiskis (2024) sekä nuorisosarjasta #lovemilla (2013). Nikki on saanut varmasti inspiraatiota tarinaansa kotikylänsä menosta ja maisemista ja vaikka elokuva ei ole niin nauruhermoja kutkuttava kuin olin trailerin perusteella odottanut, on siinä muutama hyvinkin posketon kohtaus, joka herättää myös myötähäpeää. Keski-ikäiset naiset käyttäytyvät pöyristyttävän huonosti, mikä naurattaa, mutta saattaa myös aiheuttaa närkästymistä.  

Elina Knihtilä ja Pirjo Lonka voittivat poikkeuksellisesti yhteisen parhaan naisnäyttelijän palkinnon marraskuussa 2024 Tallinnan Black Nights Film Festivaalilla. Heidän työskentelynsä on niin hersyvää ja saumatonta, että se siivittää elokuvan ehdottomasti korkeampiin sfääreihin kuin jos Pirkon ja Tainan hahmot olisivat olleet miehiä. 100 litraa sahtia on käytännössä Knihtilän ja Lonkan taidonnäyte, vaikka heillä onkin sivurooleissa huikeita näyttelijäkollegoita. 

Kiinnitin huomiota myös elokuvan musiikilliseen antiin, sillä taustalla soi monia tunnettuja Suomi-iskelmän ja -rockin kappaleita Marco Biscarinin alkuperäismusiikin lisäksi. Ne täydentävät hyvin kotimaista sielunmaisemaa kesäisen ympäristön lisäksi. Jussi Sandhun leikkaamana elokuva on rytmitykseltään oivallinen. Pisteet myös siitä, että pieni, reilun kolmen tuhannen asukkaan kunta on valittu miljööksi ainaisten kaupunkiympäristöjen sijaan. 

Häissä ei ehkä tarjottu kympin sahtia eikä elokuva ole viiden tähden elämys, on sen valovoimaiset naispäätähdet niin täysillä menossa mukana, että 100 litraa sahtia on ilahduttavan rempseä kotimainen elokuva elämän tummempia sävyjä unohtamatta.

                               ⭐️⭐️⭐️⭐️

         Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.fi