Olen yhä täällä (2024)

                              

Parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-voittaja on väkevästi kerrottu, henkeäsalpaava tositarina, jonka tähtenä loistaa upea Fernanda Torres. 

Ohjaus: Walter Salles

Käsikirjoitus: Murilo Hauser, Heitor Lorega 

Näyttelijät: Fernanda Torres, Selton Mello, Fernanda Montenegro

Lajityyppi: poliittinen elämäkerta

Kesto: 2 t 16 min

Olen yhä täällä (alkup. Ainda Estou Aqui) voitti parhaan kansainvälisen elokuvan Oscarin pari viikkoa sitten ja on kerännyt ylistystä pääosanäyttelijä Fernanda Torresin mykistävän hienosta roolisuorituksesta. 

Walter Salles, yksi Brasilian merkittävimmistä elokuvantekijöistä, on tehnyt paitsi vaikuttavan teoksen myös kiinnostavana yksityiskohtana yhteistyötä myös Fernanda Torresin äidin, näyttelijä Fernanda Montenegron kanssa elokuvassa Central Station (1998). Sekä äiti että tytär ansaitsivat parhaan naisnäyttelijän Oscar-ehdokkuuden juurikin Sallesin elokuvasta. 

Olen yhä täällä jättää sanattomaksi, sillä sen tarina koskettaa ja herättää valtavan paljon eri tunteita. Sanat eivät tunnu riittävän kuvailemaan sitä kauhua, mitä Paivan perhe ja lukuisat muut joutuivat kokemaan sotilasdiktatuurin aikana 1970-luvun alussa Rio de Janeirossa, Brasiliassa. 

Rakennusinsinööri ja entinen kongressiedustaja Rubens Paiva nauttii onnellisesta perhe-elämästä vaimonsa Eunicen ja viiden lapsensa kanssa. Sotilasdiktatuurin vaikutukset näkyvät uutisissa ja sotilashelikopterien muodossa heidän arjessaan, mutta myös terroristien etsinnöissä, joita toteutetaan mm. liikennettä pysäyttämällä.  

Rubens on sekaantunut vaimonsa tietämättä maanpaossa olevien kirjeiden kuljettamiseen. Eräänä päivänä aseistautuneet miehet hakevat hänet kuulusteluihin, joista tämä ei palaa kotiin. Myös Eunice ja tytär Eliana joutuvat kuljetetuksi huput päässä salaiseen kuulustelupaikkaan, jossa näiden pitää yrittää tunnistaa valokuvista vallankumousliikkeeseen kuulumisesta epäiltyjä. 

Alun leppoisa tunnelma muuttuu ahdistavaksi ja painostavaksi piinaksi Eunicen yrittäessä saada tietoa miehestään ja pyörittäessään perheen arkea ilmeettömin kasvoin lasten paras mielessään. Ferranda Torresin tyyni ja ylväs tulkinta Eunicesta henkii hiljaista auktoriteettia, jota ei voi kuin ihailla. Golden Globes -palkinto oli ehdottoman ansaittu.

Tarina kerrotaan kolmessa aikatasossa: 1970-luvun alun ja vuosien 1996 ja 2014 kautta. Elokuva olisi ollut tyylikästä lopettaa ensimmäisen osan jälkeen, mutta toisaalta tapahtumat 25 vuotta eteenpäin tuovat rauhan hahmoille ja katsojalle. Sen sijaan vuoden 2014 muisteluosuus sortuu sentimentaalisuuteen. Elokuvan aikahypyt verottavat muuten intensiivistä rakennetta ja tunnelmaa ja se onkin ainut miinus, mitä elokuvasta löydän. 

Marcelo Rubens Paiva, joka osallistui myös elokuvakäsikirjoituksen tekoon, kirjoitti isänsä kohtaloon liittyvistä tapahtumista muistelmat. Elokuvaan on saatu raskaasta aiheesta huolimatta mukaan iloa ja toiveikkuutta keventämään pelon ja järkytyksen ilmapiiriä. 

Olen yhä täällä kertoo kauhistuttavasta historian vaiheesta, sillä sotilasdiktatuurin aikana 1964-1985 sai surmansa 20000 ihmistä, joita kidutettiin. Rubens Paiva on yksi heistä, jonka ruumista ei koskaan löydetty. Elokuva on myös tarina päättäväisestä naisesta ja perheen yhtenäisyyden voimasta. Olen yhä täällä ilmentääkin nimensä perusteella oivallisesti näitä vahvoja, positiivisia elementtejä ja kaiken pahan jälkeen jää elämään rakkaus ja toivo. 

                                   ⭐️⭐️⭐️⭐️

     Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org