Elämäni ensimmäinen päivä (2023)

                                   

Miten palauttaa elämänilo sellaiselle, joka on sen menettänyt? Tätä kysymystä pyörittelee hieman synkkä ja korniksi äityvä italialaiselokuva.  

Ohjaus: Paolo Genovese

Käsikirjoitus: Paolo Genovese, Paolo Costella, Rolando Ravello, Isabella Aguilar

Näyttelijät: Toni Servillo, Valerio Mastandrea, Margherita Buy, Sara Serraiocco

Lajityyppi: draama

Kesto: 2 h 1 min

Arvoituksellisesti alkavan Paolo Genovesen elokuva käsittelee raskasta aihetta, itsemurhaa. Salaperäinen mies kuljettaa sateisessa Rooman yössä Volvonsa kyydissä kolmea toisilleen vierasta ihmistä, jotka pääsevät viikoksi harkitsemaan valintaansa eli elämänsä päättämistä. Tyhjässä hotellissa majoittuvien muukalaisten seuraan liittyy myös neljäs ja nuorin, vielä lapsi ja yhteiset seitsemän päivää voivat alkaa. 

Jokaisella heistä on omat syynsä kuoleman toiveelleen. Ariannan tytär ja elämän valo on kuollut, Emilia suree kilpavoimistelu-uransa päättymistä loukkaantumiseen, Danielea kiusataan ja vanhemmat painostavat poikaansa tekemään ahmimisvideoita nettiin ja Napoleone  kärsii puhtaasti masennuksesta. 

Muuttavatko he ratkaisuaan nähtyään vilahduksen tulevaisuudesta tai käytyään keskusteluja toistensa kanssa? Voiko itsemurhan estää vetoamalla tunteisiin ja siihen, miten kamalalta surevista omaisista tuntuu?

Elämäni ensimmäinen päivä (alkup. Il primo giorno della mia vita) perustuu käsikirjoittaja-ohjaaja Paolo Genovesen kirjaan. Tämän aiempia elokuvia ovat muun muassa ohjausdebyytti The Santa Claus Gang (2010) ja parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen palkinnon Tribecan elokuvafestivaaleilla voittanut Perfect Strangers (2016). 

Sinänsä kiinnostavasta ideasta kumpuava Elämäni ensimmäinen päivä on toteutettu hieman pitkäveteisesti ja kornisti. Jäin todella miettimään elokuvan sanomaa ja tarkoitusta, sillä siitä välittyi itsemurhaa kritisoiva ja holhoava asenne. Toisaalta elokuvantekijät tuntuvat haluavan ymmärtää miksi ihminen päätyy näin ääriratkaisuun, jota usein kuulee kutsuttavan itsekkääksi teoksi. 

Elokuvasta tulee mieleen muun muassa Gwyneth Paltrown tähdittämä Sliding Doors (1998), jossa esitetään, miten yhdestä hetkestä elämässä voisi seurata kaksi erilaista tarinaa. Tällainen skenaarioilla leikittely on kiehtovaa ja tässä italialaisessa elokuvassa sitä tehdään myös, mutta vain hitusen. 

Näyttälijät tekevät tasaista työtä, joskaan ei ikimuistoista. Pidin erityisesti Toni Servillosta, joka on palkittu parhaana miesnäyttelijänä European Film Awardeissa elokuvista Gomorrah ja Il Divo (molemmat samana vuonna 2008) ja The Great Beauty (2013). Servillossa on hiljaista ja vahvaa läsnäoloa, jota löytyy juurikin kokeneista konkareista. 

Elämäni ensimmäinen päivä on perusvarma draama, mutta jättää tunnepuolella kylmäksi aiheestaan huolimatta. Pidin kuitenkin elokuvan realismin tunnusta ja siitä, miten hahmojen tarinoita avataan hiljalleen katsojalle. Kaikki jää vain kovin etäiseksi ja kliiniseksi hyvästä yrityksestä huolimatta. 

Elämäni ensimmäinen päivä antaa hahmoilleen mahdollisuuden uuteen alkuun olematta banaali. Jos tunnepuoli elokuvasta jääkin vajaaksi, on siinä ajatuksen voimaa kylliksi. 

                                 ⭐️⭐️

      Kuvat ja tiedot: imdb.com ja wikipedia.org